Jump to content

seikkailu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

seikkailla +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsei̯kːɑi̯lu/, [ˈs̠e̞i̯kːɑ̝i̯lu]
  • Rhymes: -eikːɑilu
  • Hyphenation(key): seik‧kai‧lu

Noun

[edit]

seikkailu

  1. adventure

Declension

[edit]
Inflection of seikkailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative seikkailu seikkailut
genitive seikkailun seikkailujen
seikkailuiden
seikkailuitten
partitive seikkailua seikkailuja
seikkailuita
illative seikkailuun seikkailuihin
singular plural
nominative seikkailu seikkailut
accusative nom. seikkailu seikkailut
gen. seikkailun
genitive seikkailun seikkailujen
seikkailuiden
seikkailuitten
partitive seikkailua seikkailuja
seikkailuita
inessive seikkailussa seikkailuissa
elative seikkailusta seikkailuista
illative seikkailuun seikkailuihin
adessive seikkailulla seikkailuilla
ablative seikkailulta seikkailuilta
allative seikkailulle seikkailuille
essive seikkailuna seikkailuina
translative seikkailuksi seikkailuiksi
abessive seikkailutta seikkailuitta
instructive seikkailuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of seikkailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]