särmikkyys

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

särmikäs +‎ -yys

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

särmikkyys

  1. jaggedness
  2. edginess

Declension

[edit]
Inflection of särmikkyys (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative särmikkyys särmikkyydet
genitive särmikkyyden särmikkyyksien
partitive särmikkyyttä särmikkyyksiä
illative särmikkyyteen särmikkyyksiin
singular plural
nominative särmikkyys särmikkyydet
accusative nom. särmikkyys särmikkyydet
gen. särmikkyyden
genitive särmikkyyden särmikkyyksien
partitive särmikkyyttä särmikkyyksiä
inessive särmikkyydessä särmikkyyksissä
elative särmikkyydestä särmikkyyksistä
illative särmikkyyteen särmikkyyksiin
adessive särmikkyydellä särmikkyyksillä
ablative särmikkyydeltä särmikkyyksiltä
allative särmikkyydelle särmikkyyksille
essive särmikkyytenä särmikkyyksinä
translative särmikkyydeksi särmikkyyksiksi
abessive särmikkyydettä särmikkyyksittä
instructive särmikkyyksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of särmikkyys (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]