Jump to content

säännös

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

säätää (to prescribe, determine, provide) +‎ -nnös. Coined by Finnish professor, poet and scholar August Ahlqvist in 1845.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsæːnːøs/, [ˈs̠æːnːø̞s̠]
  • Rhymes: -æːnːøs
  • Hyphenation(key): sään‧nös

Noun

[edit]

säännös

  1. (law) provision (clause in a statute determining what is obligatory, allowed or prohibited; a specific rule that arises from the lexical content of a statute)

Declension

[edit]
Inflection of säännös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative säännös säännökset
genitive säännöksen säännösten
säännöksien
partitive säännöstä säännöksiä
illative säännökseen säännöksiin
singular plural
nominative säännös säännökset
accusative nom. säännös säännökset
gen. säännöksen
genitive säännöksen säännösten
säännöksien
partitive säännöstä säännöksiä
inessive säännöksessä säännöksissä
elative säännöksestä säännöksistä
illative säännökseen säännöksiin
adessive säännöksellä säännöksillä
ablative säännökseltä säännöksiltä
allative säännökselle säännöksille
essive säännöksenä säännöksinä
translative säännökseksi säännöksiksi
abessive säännöksettä säännöksittä
instructive säännöksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of säännös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]