rytky

See also: Rytky

Finnish

Etymology 1

Sound-symbolic.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrytkyˣ/, [ˈryt̪k̟y(ʔ)]
• Rhymes: -ytky
• Hyphenation^(key): ryt‧ky

Noun

rytky (colloquial)

1. worn out cloth

Declension

Inflection of rytky (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		rytky	rytkyt
genitive		rytkyn	rytkyjen
partitive		rytkyä	rytkyjä
illative		rytkyyn	rytkyihin
		singular	plural
nominative		rytky	rytkyt
accusative	nom.	rytky	rytkyt
	gen.	rytkyn
genitive		rytkyn	rytkyjen
partitive		rytkyä	rytkyjä
inessive		rytkyssä	rytkyissä
elative		rytkystä	rytkyistä
illative		rytkyyn	rytkyihin
adessive		rytkyllä	rytkyillä
ablative		rytkyltä	rytkyiltä
allative		rytkylle	rytkyille
essive		rytkynä	rytkyinä
translative		rytkyksi	rytkyiksi
abessive		rytkyttä	rytkyittä
instructive		—	rytkyin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rytky (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rytkyni rytkyni accusative nom. rytkyni rytkyni gen. rytkyni genitive rytkyni rytkyjeni partitive rytkyäni rytkyjäni inessive rytkyssäni rytkyissäni elative rytkystäni rytkyistäni illative rytkyyni rytkyihini adessive rytkylläni rytkyilläni ablative rytkyltäni rytkyiltäni allative rytkylleni rytkyilleni essive rytkynäni rytkyinäni translative rytkykseni rytkyikseni abessive rytkyttäni rytkyittäni instructive — — comitative — rytkyineni second-person singular possessor singular plural nominative rytkysi rytkysi accusative nom. rytkysi rytkysi gen. rytkysi genitive rytkysi rytkyjesi partitive rytkyäsi rytkyjäsi inessive rytkyssäsi rytkyissäsi elative rytkystäsi rytkyistäsi illative rytkyysi rytkyihisi adessive rytkylläsi rytkyilläsi ablative rytkyltäsi rytkyiltäsi allative rytkyllesi rytkyillesi essive rytkynäsi rytkyinäsi translative rytkyksesi rytkyiksesi abessive rytkyttäsi rytkyittäsi instructive — — comitative — rytkyinesi first-person plural possessor singular plural nominative rytkymme rytkymme accusative nom. rytkymme rytkymme gen. rytkymme genitive rytkymme rytkyjemme partitive rytkyämme rytkyjämme inessive rytkyssämme rytkyissämme elative rytkystämme rytkyistämme illative rytkyymme rytkyihimme adessive rytkyllämme rytkyillämme ablative rytkyltämme rytkyiltämme allative rytkyllemme rytkyillemme essive rytkynämme rytkyinämme translative rytkyksemme rytkyiksemme abessive rytkyttämme rytkyittämme instructive — — comitative — rytkyinemme second-person plural possessor singular plural nominative rytkynne rytkynne accusative nom. rytkynne rytkynne gen. rytkynne genitive rytkynne rytkyjenne partitive rytkyänne rytkyjänne inessive rytkyssänne rytkyissänne elative rytkystänne rytkyistänne illative rytkyynne rytkyihinne adessive rytkyllänne rytkyillänne ablative rytkyltänne rytkyiltänne allative rytkyllenne rytkyillenne essive rytkynänne rytkyinänne translative rytkyksenne rytkyiksenne abessive rytkyttänne rytkyittänne instructive — — comitative — rytkyinenne third-person possessor singular plural nominative rytkynsä rytkynsä accusative nom. rytkynsä rytkynsä gen. rytkynsä genitive rytkynsä rytkyjensä partitive rytkyään rytkyänsä rytkyjään rytkyjänsä inessive rytkyssään rytkyssänsä rytkyissään rytkyissänsä elative rytkystään rytkystänsä rytkyistään rytkyistänsä illative rytkyynsä rytkyihinsä adessive rytkyllään rytkyllänsä rytkyillään rytkyillänsä ablative rytkyltään rytkyltänsä rytkyiltään rytkyiltänsä allative rytkylleen rytkyllensä rytkyilleen rytkyillensä essive rytkynään rytkynänsä rytkyinään rytkyinänsä translative rytkykseen rytkyksensä rytkyikseen rytkyiksensä abessive rytkyttään rytkyttänsä rytkyittään rytkyittänsä instructive — — comitative — rytkyineen rytkyinensä

Further reading

• “rytky”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrytky/, [ˈryt̪k̟y]
• Rhymes: -ytky
• Hyphenation^(key): ryt‧ky

Verb

rytky

1. inflection of rytkyä:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative