Jump to content

rytke

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

rytk- +‎ -e

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrytkeˣ/, [ˈryt̪k̟e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ytke
  • Hyphenation(key): ryt‧ke

Noun

[edit]

rytke

  1. rumble, crash (dull low-pitched sound)

Declension

[edit]
Inflection of rytke (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative rytke rytkeet
genitive rytkeen rytkeiden
rytkeitten
partitive rytkettä rytkeitä
illative rytkeeseen rytkeisiin
rytkeihin
singular plural
nominative rytke rytkeet
accusative nom. rytke rytkeet
gen. rytkeen
genitive rytkeen rytkeiden
rytkeitten
partitive rytkettä rytkeitä
inessive rytkeessä rytkeissä
elative rytkeestä rytkeistä
illative rytkeeseen rytkeisiin
rytkeihin
adessive rytkeellä rytkeillä
ablative rytkeeltä rytkeiltä
allative rytkeelle rytkeille
essive rytkeenä rytkeinä
translative rytkeeksi rytkeiksi
abessive rytkeettä rytkeittä
instructive rytkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rytke (Kotus type 48/hame, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rytkeeni rytkeeni
accusative nom. rytkeeni rytkeeni
gen. rytkeeni
genitive rytkeeni rytkeideni
rytkeitteni
partitive rytkettäni rytkeitäni
inessive rytkeessäni rytkeissäni
elative rytkeestäni rytkeistäni
illative rytkeeseeni rytkeisiini
rytkeihini
adessive rytkeelläni rytkeilläni
ablative rytkeeltäni rytkeiltäni
allative rytkeelleni rytkeilleni
essive rytkeenäni rytkeinäni
translative rytkeekseni rytkeikseni
abessive rytkeettäni rytkeittäni
instructive
comitative rytkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rytkeesi rytkeesi
accusative nom. rytkeesi rytkeesi
gen. rytkeesi
genitive rytkeesi rytkeidesi
rytkeittesi
partitive rytkettäsi rytkeitäsi
inessive rytkeessäsi rytkeissäsi
elative rytkeestäsi rytkeistäsi
illative rytkeeseesi rytkeisiisi
rytkeihisi
adessive rytkeelläsi rytkeilläsi
ablative rytkeeltäsi rytkeiltäsi
allative rytkeellesi rytkeillesi
essive rytkeenäsi rytkeinäsi
translative rytkeeksesi rytkeiksesi
abessive rytkeettäsi rytkeittäsi
instructive
comitative rytkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rytkeemme rytkeemme
accusative nom. rytkeemme rytkeemme
gen. rytkeemme
genitive rytkeemme rytkeidemme
rytkeittemme
partitive rytkettämme rytkeitämme
inessive rytkeessämme rytkeissämme
elative rytkeestämme rytkeistämme
illative rytkeeseemme rytkeisiimme
rytkeihimme
adessive rytkeellämme rytkeillämme
ablative rytkeeltämme rytkeiltämme
allative rytkeellemme rytkeillemme
essive rytkeenämme rytkeinämme
translative rytkeeksemme rytkeiksemme
abessive rytkeettämme rytkeittämme
instructive
comitative rytkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rytkeenne rytkeenne
accusative nom. rytkeenne rytkeenne
gen. rytkeenne
genitive rytkeenne rytkeidenne
rytkeittenne
partitive rytkettänne rytkeitänne
inessive rytkeessänne rytkeissänne
elative rytkeestänne rytkeistänne
illative rytkeeseenne rytkeisiinne
rytkeihinne
adessive rytkeellänne rytkeillänne
ablative rytkeeltänne rytkeiltänne
allative rytkeellenne rytkeillenne
essive rytkeenänne rytkeinänne
translative rytkeeksenne rytkeiksenne
abessive rytkeettänne rytkeittänne
instructive
comitative rytkeinenne

Further reading

[edit]