Jump to content

ryti

From Wiktionary, the free dictionary
See also: rytí and Ryti

Czech

[edit]

Pronunciation

[edit]

Participle

[edit]

ryti

  1. animate masculine plural passive participle of rýt

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Possibly from an onomatopoeic stem akin to rytistä.[1]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈryti/, [ˈryt̪i]
  • Rhymes: -yti
  • Hyphenation(key): ry‧ti

Noun

[edit]

ryti

  1. (botany) common reed, Phragmites australis

Declension

[edit]
Inflection of ryti (Kotus type 5*F/risti, t-d gradation)
nominative ryti rydit
genitive rydin rytien
partitive rytiä rytejä
illative rytiin ryteihin
singular plural
nominative ryti rydit
accusative nom. ryti rydit
gen. rydin
genitive rydin rytien
partitive rytiä rytejä
inessive rydissä rydeissä
elative rydistä rydeistä
illative rytiin ryteihin
adessive rydillä rydeillä
ablative rydiltä rydeiltä
allative rydille rydeille
essive rytinä ryteinä
translative rydiksi rydeiksi
abessive rydittä rydeittä
instructive rydein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ryti (Kotus type 5*F/risti, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rytini rytini
accusative nom. rytini rytini
gen. rytini
genitive rytini rytieni
partitive rytiäni rytejäni
inessive rydissäni rydeissäni
elative rydistäni rydeistäni
illative rytiini ryteihini
adessive rydilläni rydeilläni
ablative rydiltäni rydeiltäni
allative rydilleni rydeilleni
essive rytinäni ryteinäni
translative rydikseni rydeikseni
abessive rydittäni rydeittäni
instructive
comitative ryteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rytisi rytisi
accusative nom. rytisi rytisi
gen. rytisi
genitive rytisi rytiesi
partitive rytiäsi rytejäsi
inessive rydissäsi rydeissäsi
elative rydistäsi rydeistäsi
illative rytiisi ryteihisi
adessive rydilläsi rydeilläsi
ablative rydiltäsi rydeiltäsi
allative rydillesi rydeillesi
essive rytinäsi ryteinäsi
translative rydiksesi rydeiksesi
abessive rydittäsi rydeittäsi
instructive
comitative ryteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rytimme rytimme
accusative nom. rytimme rytimme
gen. rytimme
genitive rytimme rytiemme
partitive rytiämme rytejämme
inessive rydissämme rydeissämme
elative rydistämme rydeistämme
illative rytiimme ryteihimme
adessive rydillämme rydeillämme
ablative rydiltämme rydeiltämme
allative rydillemme rydeillemme
essive rytinämme ryteinämme
translative rydiksemme rydeiksemme
abessive rydittämme rydeittämme
instructive
comitative ryteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rytinne rytinne
accusative nom. rytinne rytinne
gen. rytinne
genitive rytinne rytienne
partitive rytiänne rytejänne
inessive rydissänne rydeissänne
elative rydistänne rydeistänne
illative rytiinne ryteihinne
adessive rydillänne rydeillänne
ablative rydiltänne rydeiltänne
allative rydillenne rydeillenne
essive rytinänne ryteinänne
translative rydiksenne rydeiksenne
abessive rydittänne rydeittänne
instructive
comitative ryteinenne

Derived terms

[edit]
compounds

References

[edit]
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]