Jump to content

ryhti

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Swedish rykt (care, attention, maintenance).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈryhti/, [ˈryçt̪i]
  • Rhymes: -yhti
  • Hyphenation(key): ryh‧ti

Noun

[edit]

ryhti

  1. posture
  2. carriage (manner)

Declension

[edit]
Inflection of ryhti (Kotus type 5*F/risti, t-d gradation)
nominative ryhti ryhdit
genitive ryhdin ryhtien
partitive ryhtiä ryhtejä
illative ryhtiin ryhteihin
singular plural
nominative ryhti ryhdit
accusative nom. ryhti ryhdit
gen. ryhdin
genitive ryhdin ryhtien
partitive ryhtiä ryhtejä
inessive ryhdissä ryhdeissä
elative ryhdistä ryhdeistä
illative ryhtiin ryhteihin
adessive ryhdillä ryhdeillä
ablative ryhdiltä ryhdeiltä
allative ryhdille ryhdeille
essive ryhtinä ryhteinä
translative ryhdiksi ryhdeiksi
abessive ryhdittä ryhdeittä
instructive ryhdein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ryhti (Kotus type 5*F/risti, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ryhtini ryhtini
accusative nom. ryhtini ryhtini
gen. ryhtini
genitive ryhtini ryhtieni
partitive ryhtiäni ryhtejäni
inessive ryhdissäni ryhdeissäni
elative ryhdistäni ryhdeistäni
illative ryhtiini ryhteihini
adessive ryhdilläni ryhdeilläni
ablative ryhdiltäni ryhdeiltäni
allative ryhdilleni ryhdeilleni
essive ryhtinäni ryhteinäni
translative ryhdikseni ryhdeikseni
abessive ryhdittäni ryhdeittäni
instructive
comitative ryhteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ryhtisi ryhtisi
accusative nom. ryhtisi ryhtisi
gen. ryhtisi
genitive ryhtisi ryhtiesi
partitive ryhtiäsi ryhtejäsi
inessive ryhdissäsi ryhdeissäsi
elative ryhdistäsi ryhdeistäsi
illative ryhtiisi ryhteihisi
adessive ryhdilläsi ryhdeilläsi
ablative ryhdiltäsi ryhdeiltäsi
allative ryhdillesi ryhdeillesi
essive ryhtinäsi ryhteinäsi
translative ryhdiksesi ryhdeiksesi
abessive ryhdittäsi ryhdeittäsi
instructive
comitative ryhteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ryhtimme ryhtimme
accusative nom. ryhtimme ryhtimme
gen. ryhtimme
genitive ryhtimme ryhtiemme
partitive ryhtiämme ryhtejämme
inessive ryhdissämme ryhdeissämme
elative ryhdistämme ryhdeistämme
illative ryhtiimme ryhteihimme
adessive ryhdillämme ryhdeillämme
ablative ryhdiltämme ryhdeiltämme
allative ryhdillemme ryhdeillemme
essive ryhtinämme ryhteinämme
translative ryhdiksemme ryhdeiksemme
abessive ryhdittämme ryhdeittämme
instructive
comitative ryhteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ryhtinne ryhtinne
accusative nom. ryhtinne ryhtinne
gen. ryhtinne
genitive ryhtinne ryhtienne
partitive ryhtiänne ryhtejänne
inessive ryhdissänne ryhdeissänne
elative ryhdistänne ryhdeistänne
illative ryhtiinne ryhteihinne
adessive ryhdillänne ryhdeillänne
ablative ryhdiltänne ryhdeiltänne
allative ryhdillenne ryhdeillenne
essive ryhtinänne ryhteinänne
translative ryhdiksenne ryhdeiksenne
abessive ryhdittänne ryhdeittänne
instructive
comitative ryhteinenne

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]