ryhmitelmä

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ryhmitellä +‎ -mä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈryhmitelmæ/, [ˈryçmiˌt̪e̞lmæ]
  • Rhymes: -elmæ
  • Hyphenation(key): ryh‧mi‧tel‧mä

Noun

[edit]

ryhmitelmä

  1. formation, grouping

Declension

[edit]
Inflection of ryhmitelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative ryhmitelmä ryhmitelmät
genitive ryhmitelmän ryhmitelmien
partitive ryhmitelmää ryhmitelmiä
illative ryhmitelmään ryhmitelmiin
singular plural
nominative ryhmitelmä ryhmitelmät
accusative nom. ryhmitelmä ryhmitelmät
gen. ryhmitelmän
genitive ryhmitelmän ryhmitelmien
ryhmitelmäin rare
partitive ryhmitelmää ryhmitelmiä
inessive ryhmitelmässä ryhmitelmissä
elative ryhmitelmästä ryhmitelmistä
illative ryhmitelmään ryhmitelmiin
adessive ryhmitelmällä ryhmitelmillä
ablative ryhmitelmältä ryhmitelmiltä
allative ryhmitelmälle ryhmitelmille
essive ryhmitelmänä ryhmitelminä
translative ryhmitelmäksi ryhmitelmiksi
abessive ryhmitelmättä ryhmitelmittä
instructive ryhmitelmin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ryhmitelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)

Further reading

[edit]