ruostunut

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈruo̯stunut/, [ˈruo̞̯s̠tunut̪]
  • Rhymes: -uostunut
  • Syllabification(key): ruos‧tu‧nut

Adjective

[edit]

ruostunut (comparative ruostuneempi, superlative ruostunein)

  1. rusted, rusty

Declension

[edit]
Inflection of ruostunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative ruostunut ruostuneet
genitive ruostuneen ruostuneiden
ruostuneitten
partitive ruostunutta ruostuneita
illative ruostuneeseen ruostuneisiin
ruostuneihin
singular plural
nominative ruostunut ruostuneet
accusative nom. ruostunut ruostuneet
gen. ruostuneen
genitive ruostuneen ruostuneiden
ruostuneitten
partitive ruostunutta ruostuneita
inessive ruostuneessa ruostuneissa
elative ruostuneesta ruostuneista
illative ruostuneeseen ruostuneisiin
ruostuneihin
adessive ruostuneella ruostuneilla
ablative ruostuneelta ruostuneilta
allative ruostuneelle ruostuneille
essive ruostuneena ruostuneina
translative ruostuneeksi ruostuneiksi
abessive ruostuneetta ruostuneitta
instructive ruostunein
comitative ruostuneine
Possessive forms of ruostunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Participle

[edit]

ruostunut

  1. past active participle of ruostua