Jump to content

rummutus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

rummuttaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrumːutus/, [ˈrumːut̪us̠]
  • Rhymes: -umːutus
  • Hyphenation(key): rum‧mu‧tus

Noun

[edit]

rummutus

  1. drumming
  2. (figuratively) drumming (going about, as a drummer does, to gather recruits, to draw or secure partisans, customers, etc.)

Declension

[edit]
Inflection of rummutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative rummutus rummutukset
genitive rummutuksen rummutusten
rummutuksien
partitive rummutusta rummutuksia
illative rummutukseen rummutuksiin
singular plural
nominative rummutus rummutukset
accusative nom. rummutus rummutukset
gen. rummutuksen
genitive rummutuksen rummutusten
rummutuksien
partitive rummutusta rummutuksia
inessive rummutuksessa rummutuksissa
elative rummutuksesta rummutuksista
illative rummutukseen rummutuksiin
adessive rummutuksella rummutuksilla
ablative rummutukselta rummutuksilta
allative rummutukselle rummutuksille
essive rummutuksena rummutuksina
translative rummutukseksi rummutuksiksi
abessive rummutuksetta rummutuksitta
instructive rummutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rummutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]