rotumerkki

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

rotu +‎ merkki

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrotuˌmerkːi/, [ˈro̞t̪uˌme̞rkːi]
  • Rhymes: -erkːi
  • Hyphenation(key): rotu‧merkki

Noun

[edit]

rotumerkki

  1. (usually in the plural) breed characteristic

Declension

[edit]
Inflection of rotumerkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative rotumerkki rotumerkit
genitive rotumerkin rotumerkkien
partitive rotumerkkiä rotumerkkejä
illative rotumerkkiin rotumerkkeihin
singular plural
nominative rotumerkki rotumerkit
accusative nom. rotumerkki rotumerkit
gen. rotumerkin
genitive rotumerkin rotumerkkien
partitive rotumerkkiä rotumerkkejä
inessive rotumerkissä rotumerkeissä
elative rotumerkistä rotumerkeistä
illative rotumerkkiin rotumerkkeihin
adessive rotumerkillä rotumerkeillä
ablative rotumerkiltä rotumerkeiltä
allative rotumerkille rotumerkeille
essive rotumerkkinä rotumerkkeinä
translative rotumerkiksi rotumerkeiksi
abessive rotumerkittä rotumerkeittä
instructive rotumerkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rotumerkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)

Further reading

[edit]