Jump to content

riivattu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈriːʋɑtːu(ˣ)/, [ˈriːʋɑ̝t̪ːu(ʔ)]
  • Rhymes: -iːʋɑtːu
  • Hyphenation(key): rii‧vat‧tu

Adjective

[edit]

riivattu (comparative riivatumpi, superlative riivatuin)

  1. wretched
  2. possessed

Declension

[edit]
Inflection of riivattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative riivattu riivatut
genitive riivatun riivattujen
partitive riivattua riivattuja
illative riivattuun riivattuihin
singular plural
nominative riivattu riivatut
accusative nom. riivattu riivatut
gen. riivatun
genitive riivatun riivattujen
partitive riivattua riivattuja
inessive riivatussa riivatuissa
elative riivatusta riivatuista
illative riivattuun riivattuihin
adessive riivatulla riivatuilla
ablative riivatulta riivatuilta
allative riivatulle riivatuille
essive riivattuna riivattuina
translative riivatuksi riivatuiksi
abessive riivatutta riivatuitta
instructive riivatuin
comitative riivattuine
Possessive forms of riivattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative riivattuni riivattuni
accusative nom. riivattuni riivattuni
gen. riivattuni
genitive riivattuni riivattujeni
partitive riivattuani riivattujani
inessive riivatussani riivatuissani
elative riivatustani riivatuistani
illative riivattuuni riivattuihini
adessive riivatullani riivatuillani
ablative riivatultani riivatuiltani
allative riivatulleni riivatuilleni
essive riivattunani riivattuinani
translative riivatukseni riivatuikseni
abessive riivatuttani riivatuittani
instructive
comitative riivattuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative riivattusi riivattusi
accusative nom. riivattusi riivattusi
gen. riivattusi
genitive riivattusi riivattujesi
partitive riivattuasi riivattujasi
inessive riivatussasi riivatuissasi
elative riivatustasi riivatuistasi
illative riivattuusi riivattuihisi
adessive riivatullasi riivatuillasi
ablative riivatultasi riivatuiltasi
allative riivatullesi riivatuillesi
essive riivattunasi riivattuinasi
translative riivatuksesi riivatuiksesi
abessive riivatuttasi riivatuittasi
instructive
comitative riivattuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative riivattumme riivattumme
accusative nom. riivattumme riivattumme
gen. riivattumme
genitive riivattumme riivattujemme
partitive riivattuamme riivattujamme
inessive riivatussamme riivatuissamme
elative riivatustamme riivatuistamme
illative riivattuumme riivattuihimme
adessive riivatullamme riivatuillamme
ablative riivatultamme riivatuiltamme
allative riivatullemme riivatuillemme
essive riivattunamme riivattuinamme
translative riivatuksemme riivatuiksemme
abessive riivatuttamme riivatuittamme
instructive
comitative riivattuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative riivattunne riivattunne
accusative nom. riivattunne riivattunne
gen. riivattunne
genitive riivattunne riivattujenne
partitive riivattuanne riivattujanne
inessive riivatussanne riivatuissanne
elative riivatustanne riivatuistanne
illative riivattuunne riivattuihinne
adessive riivatullanne riivatuillanne
ablative riivatultanne riivatuiltanne
allative riivatullenne riivatuillenne
essive riivattunanne riivattuinanne
translative riivatuksenne riivatuiksenne
abessive riivatuttanne riivatuittanne
instructive
comitative riivattuinenne

Derived terms

[edit]
compounds

Participle

[edit]

riivattu

  1. past passive participle of riivata

Further reading

[edit]