Jump to content

retkeilijä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

retkeillä +‎ -jä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈretkei̯lijæ/, [ˈre̞t̪k̟e̞i̯ˌlijæ]
  • Rhymes: -ijæ
  • Hyphenation(key): ret‧kei‧li‧jä

Noun

[edit]

retkeilijä

  1. hiker
  2. backpacker
  3. explorer

Declension

[edit]
Inflection of retkeilijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative retkeilijä retkeilijät
genitive retkeilijän retkeilijöiden
retkeilijöitten
partitive retkeilijää retkeilijöitä
illative retkeilijään retkeilijöihin
singular plural
nominative retkeilijä retkeilijät
accusative nom. retkeilijä retkeilijät
gen. retkeilijän
genitive retkeilijän retkeilijöiden
retkeilijöitten
retkeilijäin rare
partitive retkeilijää retkeilijöitä
inessive retkeilijässä retkeilijöissä
elative retkeilijästä retkeilijöistä
illative retkeilijään retkeilijöihin
adessive retkeilijällä retkeilijöillä
ablative retkeilijältä retkeilijöiltä
allative retkeilijälle retkeilijöille
essive retkeilijänä retkeilijöinä
translative retkeilijäksi retkeilijöiksi
abessive retkeilijättä retkeilijöittä
instructive retkeilijöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of retkeilijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]