Jump to content

reivit

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrei̯ʋit/, [ˈre̞i̯ʋit̪]
  • Rhymes: -eiʋit
  • Hyphenation(key): rei‧vit

Etymology 1

[edit]

Borrowed from English rave. For the plural, compare other celebrations, such as häät (wedding) and juhlat (party).

Noun

[edit]

reivit pl

  1. rave (all night dance party filled with electronic dance music)
Declension
[edit]
Inflection of reivit (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative reivit
genitive reivien
partitive reivejä
illative reiveihin
singular plural
nominative reivit
accusative nom. reivit
gen.
genitive reivien
partitive reivejä
inessive reiveissä
elative reiveistä
illative reiveihin
adessive reiveillä
ablative reiveiltä
allative reiveille
essive reiveinä
translative reiveiksi
abessive reiveittä
instructive reivein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of reivit (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative reivini
accusative nom. reivini
gen.
genitive reivieni
partitive reivejäni
inessive reiveissäni
elative reiveistäni
illative reiveihini
adessive reiveilläni
ablative reiveiltäni
allative reiveilleni
essive reiveinäni
translative reiveikseni
abessive reiveittäni
instructive
comitative reiveineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative reivisi
accusative nom. reivisi
gen.
genitive reiviesi
partitive reivejäsi
inessive reiveissäsi
elative reiveistäsi
illative reiveihisi
adessive reiveilläsi
ablative reiveiltäsi
allative reiveillesi
essive reiveinäsi
translative reiveiksesi
abessive reiveittäsi
instructive
comitative reiveinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative reivimme
accusative nom. reivimme
gen.
genitive reiviemme
partitive reivejämme
inessive reiveissämme
elative reiveistämme
illative reiveihimme
adessive reiveillämme
ablative reiveiltämme
allative reiveillemme
essive reiveinämme
translative reiveiksemme
abessive reiveittämme
instructive
comitative reiveinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative reivinne
accusative nom. reivinne
gen.
genitive reivienne
partitive reivejänne
inessive reiveissänne
elative reiveistänne
illative reiveihinne
adessive reiveillänne
ablative reiveiltänne
allative reiveillenne
essive reiveinänne
translative reiveiksenne
abessive reiveittänne
instructive
comitative reiveinenne
third-person possessor
singular plural
nominative reivinsä
accusative nom. reivinsä
gen.
genitive reiviensä
partitive reivejään
reivejänsä
inessive reiveissään
reiveissänsä
elative reiveistään
reiveistänsä
illative reiveihinsä
adessive reiveillään
reiveillänsä
ablative reiveiltään
reiveiltänsä
allative reiveilleen
reiveillensä
essive reiveinään
reiveinänsä
translative reiveikseen
reiveiksensä
abessive reiveittään
reiveittänsä
instructive
comitative reiveineen
reiveinensä

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

Noun

[edit]

reivit

  1. nominative plural of reivi