Jump to content

puomitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

puomittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpuo̯mitus/, [ˈpuo̞̯mit̪us̠]
  • Rhymes: -uomitus
  • Hyphenation(key): puo‧mi‧tus

Noun

[edit]

puomitus

  1. furnishing with a barrier, beaming, booming (such as closing a road this way)

Declension

[edit]
Inflection of puomitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative puomitus puomitukset
genitive puomituksen puomitusten
puomituksien
partitive puomitusta puomituksia
illative puomitukseen puomituksiin
singular plural
nominative puomitus puomitukset
accusative nom. puomitus puomitukset
gen. puomituksen
genitive puomituksen puomitusten
puomituksien
partitive puomitusta puomituksia
inessive puomituksessa puomituksissa
elative puomituksesta puomituksista
illative puomitukseen puomituksiin
adessive puomituksella puomituksilla
ablative puomitukselta puomituksilta
allative puomitukselle puomituksille
essive puomituksena puomituksina
translative puomitukseksi puomituksiksi
abessive puomituksetta puomituksitta
instructive puomituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of puomitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]