puhuttu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Participle

[edit]

puhuttu

  1. past passive participle of puhua

Declension

[edit]
Inflection of puhuttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative puhuttu puhutut
genitive puhutun puhuttujen
partitive puhuttua puhuttuja
illative puhuttuun puhuttuihin
singular plural
nominative puhuttu puhutut
accusative nom. puhuttu puhutut
gen. puhutun
genitive puhutun puhuttujen
partitive puhuttua puhuttuja
inessive puhutussa puhutuissa
elative puhutusta puhutuista
illative puhuttuun puhuttuihin
adessive puhutulla puhutuilla
ablative puhutulta puhutuilta
allative puhutulle puhutuille
essive puhuttuna puhuttuina
translative puhutuksi puhutuiksi
abessive puhututta puhutuitta
instructive puhutuin
comitative puhuttuine
Possessive forms of puhuttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative puhuttuni puhuttuni
accusative nom. puhuttuni puhuttuni
gen. puhuttuni
genitive puhuttuni puhuttujeni
partitive puhuttuani puhuttujani
inessive puhutussani puhutuissani
elative puhutustani puhutuistani
illative puhuttuuni puhuttuihini
adessive puhutullani puhutuillani
ablative puhutultani puhutuiltani
allative puhutulleni puhutuilleni
essive puhuttunani puhuttuinani
translative puhutukseni puhutuikseni
abessive puhututtani puhutuittani
instructive
comitative puhuttuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative puhuttusi puhuttusi
accusative nom. puhuttusi puhuttusi
gen. puhuttusi
genitive puhuttusi puhuttujesi
partitive puhuttuasi puhuttujasi
inessive puhutussasi puhutuissasi
elative puhutustasi puhutuistasi
illative puhuttuusi puhuttuihisi
adessive puhutullasi puhutuillasi
ablative puhutultasi puhutuiltasi
allative puhutullesi puhutuillesi
essive puhuttunasi puhuttuinasi
translative puhutuksesi puhutuiksesi
abessive puhututtasi puhutuittasi
instructive
comitative puhuttuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative puhuttumme puhuttumme
accusative nom. puhuttumme puhuttumme
gen. puhuttumme
genitive puhuttumme puhuttujemme
partitive puhuttuamme puhuttujamme
inessive puhutussamme puhutuissamme
elative puhutustamme puhutuistamme
illative puhuttuumme puhuttuihimme
adessive puhutullamme puhutuillamme
ablative puhutultamme puhutuiltamme
allative puhutullemme puhutuillemme
essive puhuttunamme puhuttuinamme
translative puhutuksemme puhutuiksemme
abessive puhututtamme puhutuittamme
instructive
comitative puhuttuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative puhuttunne puhuttunne
accusative nom. puhuttunne puhuttunne
gen. puhuttunne
genitive puhuttunne puhuttujenne
partitive puhuttuanne puhuttujanne
inessive puhutussanne puhutuissanne
elative puhutustanne puhutuistanne
illative puhuttuunne puhuttuihinne
adessive puhutullanne puhutuillanne
ablative puhutultanne puhutuiltanne
allative puhutullenne puhutuillenne
essive puhuttunanne puhuttuinanne
translative puhutuksenne puhutuiksenne
abessive puhututtanne puhutuittanne
instructive
comitative puhuttuinenne