pirkko

See also: Pirkko

Finnish

Etymology

< Pirkko

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpirkːo/, [ˈpirkːo̞]
• Rhymes: -irkːo
• Hyphenation^(key): pirk‧ko

Noun

pirkko

1. (informal or in compounds) Ellipsis of leppäpirkko (“ladybird, ladybug”).

Declension

Inflection of pirkko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative		pirkko	pirkot
genitive		pirkon	pirkkojen
partitive		pirkkoa	pirkkoja
illative		pirkkoon	pirkkoihin
		singular	plural
nominative		pirkko	pirkot
accusative	nom.	pirkko	pirkot
	gen.	pirkon
genitive		pirkon	pirkkojen
partitive		pirkkoa	pirkkoja
inessive		pirkossa	pirkoissa
elative		pirkosta	pirkoista
illative		pirkkoon	pirkkoihin
adessive		pirkolla	pirkoilla
ablative		pirkolta	pirkoilta
allative		pirkolle	pirkoille
essive		pirkkona	pirkkoina
translative		pirkoksi	pirkoiksi
abessive		pirkotta	pirkoitta
instructive		—	pirkoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of pirkko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pirkkoni pirkkoni accusative nom. pirkkoni pirkkoni gen. pirkkoni genitive pirkkoni pirkkojeni partitive pirkkoani pirkkojani inessive pirkossani pirkoissani elative pirkostani pirkoistani illative pirkkooni pirkkoihini adessive pirkollani pirkoillani ablative pirkoltani pirkoiltani allative pirkolleni pirkoilleni essive pirkkonani pirkkoinani translative pirkokseni pirkoikseni abessive pirkottani pirkoittani instructive — — comitative — pirkkoineni second-person singular possessor singular plural nominative pirkkosi pirkkosi accusative nom. pirkkosi pirkkosi gen. pirkkosi genitive pirkkosi pirkkojesi partitive pirkkoasi pirkkojasi inessive pirkossasi pirkoissasi elative pirkostasi pirkoistasi illative pirkkoosi pirkkoihisi adessive pirkollasi pirkoillasi ablative pirkoltasi pirkoiltasi allative pirkollesi pirkoillesi essive pirkkonasi pirkkoinasi translative pirkoksesi pirkoiksesi abessive pirkottasi pirkoittasi instructive — — comitative — pirkkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative pirkkomme pirkkomme accusative nom. pirkkomme pirkkomme gen. pirkkomme genitive pirkkomme pirkkojemme partitive pirkkoamme pirkkojamme inessive pirkossamme pirkoissamme elative pirkostamme pirkoistamme illative pirkkoomme pirkkoihimme adessive pirkollamme pirkoillamme ablative pirkoltamme pirkoiltamme allative pirkollemme pirkoillemme essive pirkkonamme pirkkoinamme translative pirkoksemme pirkoiksemme abessive pirkottamme pirkoittamme instructive — — comitative — pirkkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative pirkkonne pirkkonne accusative nom. pirkkonne pirkkonne gen. pirkkonne genitive pirkkonne pirkkojenne partitive pirkkoanne pirkkojanne inessive pirkossanne pirkoissanne elative pirkostanne pirkoistanne illative pirkkoonne pirkkoihinne adessive pirkollanne pirkoillanne ablative pirkoltanne pirkoiltanne allative pirkollenne pirkoillenne essive pirkkonanne pirkkoinanne translative pirkoksenne pirkoiksenne abessive pirkottanne pirkoittanne instructive — — comitative — pirkkoinenne third-person possessor singular plural nominative pirkkonsa pirkkonsa accusative nom. pirkkonsa pirkkonsa gen. pirkkonsa genitive pirkkonsa pirkkojensa partitive pirkkoaan pirkkoansa pirkkojaan pirkkojansa inessive pirkossaan pirkossansa pirkoissaan pirkoissansa elative pirkostaan pirkostansa pirkoistaan pirkoistansa illative pirkkoonsa pirkkoihinsa adessive pirkollaan pirkollansa pirkoillaan pirkoillansa ablative pirkoltaan pirkoltansa pirkoiltaan pirkoiltansa allative pirkolleen pirkollensa pirkoilleen pirkoillensa essive pirkkonaan pirkkonansa pirkkoinaan pirkkoinansa translative pirkokseen pirkoksensa pirkoikseen pirkoiksensa abessive pirkottaan pirkottansa pirkoittaan pirkoittansa instructive — — comitative — pirkkoineen pirkkoinensa

Derived terms

compounds

• seitsenpistepirkko