pianiino

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Italian pianino.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpiɑniːno/, [ˈpiɑ̝ˌniːno̞]
  • Rhymes: -iːno
  • Syllabification(key): pi‧a‧nii‧no

Noun

[edit]

pianiino

  1. pianino, pianette

Declension

[edit]
Inflection of pianiino (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative pianiino pianiinot
genitive pianiinon pianiinojen
pianiinoiden
pianiinoitten
partitive pianiinoa pianiinoja
pianiinoita
illative pianiinoon pianiinoihin
singular plural
nominative pianiino pianiinot
accusative nom. pianiino pianiinot
gen. pianiinon
genitive pianiinon pianiinojen
pianiinoiden
pianiinoitten
partitive pianiinoa pianiinoja
pianiinoita
inessive pianiinossa pianiinoissa
elative pianiinosta pianiinoista
illative pianiinoon pianiinoihin
adessive pianiinolla pianiinoilla
ablative pianiinolta pianiinoilta
allative pianiinolle pianiinoille
essive pianiinona pianiinoina
translative pianiinoksi pianiinoiksi
abessive pianiinotta pianiinoitta
instructive pianiinoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pianiino (Kotus type 2/palvelu, no gradation)