perustutkinto

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

perus- +‎ tutkinto

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈperusˌtutkinto/, [ˈpe̞rus̠ˌtut̪k̟in̪t̪o̞]
  • Rhymes: -utkinto
  • Syllabification(key): pe‧rus‧tut‧kin‧to

Noun

[edit]

perustutkinto

  1. undergraduate degree

Declension

[edit]
Inflection of perustutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative perustutkinto perustutkinnot
genitive perustutkinnon perustutkintojen
partitive perustutkintoa perustutkintoja
illative perustutkintoon perustutkintoihin
singular plural
nominative perustutkinto perustutkinnot
accusative nom. perustutkinto perustutkinnot
gen. perustutkinnon
genitive perustutkinnon perustutkintojen
partitive perustutkintoa perustutkintoja
inessive perustutkinnossa perustutkinnoissa
elative perustutkinnosta perustutkinnoista
illative perustutkintoon perustutkintoihin
adessive perustutkinnolla perustutkinnoilla
ablative perustutkinnolta perustutkinnoilta
allative perustutkinnolle perustutkinnoille
essive perustutkintona perustutkintoina
translative perustutkinnoksi perustutkinnoiksi
abessive perustutkinnotta perustutkinnoitta
instructive perustutkinnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of perustutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]