Jump to content

perusmuoto

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

perus- +‎ muoto

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈperusˌmuo̯to/, [ˈpe̞rus̠ˌmuo̞̯t̪o̞]
  • Rhymes: -uoto
  • Hyphenation(key): perus‧muoto

Noun

[edit]

perusmuoto

  1. (linguistics) lemma, basic form (canonical form of an inflected word; ie the form usually found in dictionaries)
    Synonym: lemma
  2. (law) the simple form of a criminal offense, i.e. without any aggravating and extenuating circumstances, or such circumstances that they cancel each other out

Declension

[edit]
Inflection of perusmuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative perusmuoto perusmuodot
genitive perusmuodon perusmuotojen
partitive perusmuotoa perusmuotoja
illative perusmuotoon perusmuotoihin
singular plural
nominative perusmuoto perusmuodot
accusative nom. perusmuoto perusmuodot
gen. perusmuodon
genitive perusmuodon perusmuotojen
partitive perusmuotoa perusmuotoja
inessive perusmuodossa perusmuodoissa
elative perusmuodosta perusmuodoista
illative perusmuotoon perusmuotoihin
adessive perusmuodolla perusmuodoilla
ablative perusmuodolta perusmuodoilta
allative perusmuodolle perusmuodoille
essive perusmuotona perusmuotoina
translative perusmuodoksi perusmuodoiksi
abessive perusmuodotta perusmuodoitta
instructive perusmuodoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of perusmuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]