Jump to content

pakkopeli

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

pakko +‎ peli

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpɑkːoˌpeli/, [ˈpɑ̝kːo̞ˌpe̞li]
  • Rhymes: -eli
  • Hyphenation(key): pakko‧peli

Noun

[edit]

pakkopeli

  1. force play

Declension

[edit]
Inflection of pakkopeli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative pakkopeli pakkopelit
genitive pakkopelin pakkopelien
partitive pakkopeliä pakkopelejä
illative pakkopeliin pakkopeleihin
singular plural
nominative pakkopeli pakkopelit
accusative nom. pakkopeli pakkopelit
gen. pakkopelin
genitive pakkopelin pakkopelien
partitive pakkopeliä pakkopelejä
inessive pakkopelissä pakkopeleissä
elative pakkopelistä pakkopeleistä
illative pakkopeliin pakkopeleihin
adessive pakkopelillä pakkopeleillä
ablative pakkopeliltä pakkopeleiltä
allative pakkopelille pakkopeleille
essive pakkopelinä pakkopeleinä
translative pakkopeliksi pakkopeleiksi
abessive pakkopelittä pakkopeleittä
instructive pakkopelein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pakkopeli (Kotus type 5/risti, no gradation)

Further reading

[edit]