pakkomielle

Finnish

Etymology

pakko +‎ mielle

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpɑkːoˌmie̯lːeˣ/, [ˈpɑ̝kːo̞ˌmie̞̯lːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -ielːe
• Syllabification^(key): pak‧ko‧miel‧le

Noun

pakkomielle

1. (psychology) A compulsive thought or obsession

Declension

Inflection of pakkomielle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)
nominative		pakkomielle	pakkomielteet
genitive		pakkomielteen	pakkomielteiden pakkomielteitten
partitive		pakkomiellettä	pakkomielteitä
illative		pakkomielteeseen	pakkomielteisiin pakkomielteihin
		singular	plural
nominative		pakkomielle	pakkomielteet
accusative	nom.	pakkomielle	pakkomielteet
	gen.	pakkomielteen
genitive		pakkomielteen	pakkomielteiden pakkomielteitten
partitive		pakkomiellettä	pakkomielteitä
inessive		pakkomielteessä	pakkomielteissä
elative		pakkomielteestä	pakkomielteistä
illative		pakkomielteeseen	pakkomielteisiin pakkomielteihin
adessive		pakkomielteellä	pakkomielteillä
ablative		pakkomielteeltä	pakkomielteiltä
allative		pakkomielteelle	pakkomielteille
essive		pakkomielteenä	pakkomielteinä
translative		pakkomielteeksi	pakkomielteiksi
abessive		pakkomielteettä	pakkomielteittä
instructive		—	pakkomieltein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of pakkomielle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pakkomielteeni pakkomielteeni accusative nom. pakkomielteeni pakkomielteeni gen. pakkomielteeni genitive pakkomielteeni pakkomielteideni pakkomielteitteni partitive pakkomiellettäni pakkomielteitäni inessive pakkomielteessäni pakkomielteissäni elative pakkomielteestäni pakkomielteistäni illative pakkomielteeseeni pakkomielteisiini pakkomielteihini adessive pakkomielteelläni pakkomielteilläni ablative pakkomielteeltäni pakkomielteiltäni allative pakkomielteelleni pakkomielteilleni essive pakkomielteenäni pakkomielteinäni translative pakkomielteekseni pakkomielteikseni abessive pakkomielteettäni pakkomielteittäni instructive — — comitative — pakkomielteineni second-person singular possessor singular plural nominative pakkomielteesi pakkomielteesi accusative nom. pakkomielteesi pakkomielteesi gen. pakkomielteesi genitive pakkomielteesi pakkomielteidesi pakkomielteittesi partitive pakkomiellettäsi pakkomielteitäsi inessive pakkomielteessäsi pakkomielteissäsi elative pakkomielteestäsi pakkomielteistäsi illative pakkomielteeseesi pakkomielteisiisi pakkomielteihisi adessive pakkomielteelläsi pakkomielteilläsi ablative pakkomielteeltäsi pakkomielteiltäsi allative pakkomielteellesi pakkomielteillesi essive pakkomielteenäsi pakkomielteinäsi translative pakkomielteeksesi pakkomielteiksesi abessive pakkomielteettäsi pakkomielteittäsi instructive — — comitative — pakkomielteinesi first-person plural possessor singular plural nominative pakkomielteemme pakkomielteemme accusative nom. pakkomielteemme pakkomielteemme gen. pakkomielteemme genitive pakkomielteemme pakkomielteidemme pakkomielteittemme partitive pakkomiellettämme pakkomielteitämme inessive pakkomielteessämme pakkomielteissämme elative pakkomielteestämme pakkomielteistämme illative pakkomielteeseemme pakkomielteisiimme pakkomielteihimme adessive pakkomielteellämme pakkomielteillämme ablative pakkomielteeltämme pakkomielteiltämme allative pakkomielteellemme pakkomielteillemme essive pakkomielteenämme pakkomielteinämme translative pakkomielteeksemme pakkomielteiksemme abessive pakkomielteettämme pakkomielteittämme instructive — — comitative — pakkomielteinemme second-person plural possessor singular plural nominative pakkomielteenne pakkomielteenne accusative nom. pakkomielteenne pakkomielteenne gen. pakkomielteenne genitive pakkomielteenne pakkomielteidenne pakkomielteittenne partitive pakkomiellettänne pakkomielteitänne inessive pakkomielteessänne pakkomielteissänne elative pakkomielteestänne pakkomielteistänne illative pakkomielteeseenne pakkomielteisiinne pakkomielteihinne adessive pakkomielteellänne pakkomielteillänne ablative pakkomielteeltänne pakkomielteiltänne allative pakkomielteellenne pakkomielteillenne essive pakkomielteenänne pakkomielteinänne translative pakkomielteeksenne pakkomielteiksenne abessive pakkomielteettänne pakkomielteittänne instructive — — comitative — pakkomielteinenne third-person possessor singular plural nominative pakkomielteensä pakkomielteensä accusative nom. pakkomielteensä pakkomielteensä gen. pakkomielteensä genitive pakkomielteensä pakkomielteidensä pakkomielteittensä partitive pakkomiellettään pakkomiellettänsä pakkomielteitään pakkomielteitänsä inessive pakkomielteessään pakkomielteessänsä pakkomielteissään pakkomielteissänsä elative pakkomielteestään pakkomielteestänsä pakkomielteistään pakkomielteistänsä illative pakkomielteeseensä pakkomielteisiinsä pakkomielteihinsä adessive pakkomielteellään pakkomielteellänsä pakkomielteillään pakkomielteillänsä ablative pakkomielteeltään pakkomielteeltänsä pakkomielteiltään pakkomielteiltänsä allative pakkomielteelleen pakkomielteellensä pakkomielteilleen pakkomielteillensä essive pakkomielteenään pakkomielteenänsä pakkomielteinään pakkomielteinänsä translative pakkomielteekseen pakkomielteeksensä pakkomielteikseen pakkomielteiksensä abessive pakkomielteettään pakkomielteettänsä pakkomielteittään pakkomielteittänsä instructive — — comitative — pakkomielteineen pakkomielteinensä

Derived terms

• pakkomielteinen

 

Further reading

• “pakkomielle”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03