Jump to content

päättyvä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

päättyvä (comparative päättyvämpi, superlative päättyvin)

  1. ending
  2. (mathematics) terminating
    päättyvä desimaaliluku
    terminating decimal

Declension

[edit]
Inflection of päättyvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative päättyvä päättyvät
genitive päättyvän päättyvien
partitive päättyvää päättyviä
illative päättyvään päättyviin
singular plural
nominative päättyvä päättyvät
accusative nom. päättyvä päättyvät
gen. päättyvän
genitive päättyvän päättyvien
päättyväin rare
partitive päättyvää päättyviä
inessive päättyvässä päättyvissä
elative päättyvästä päättyvistä
illative päättyvään päättyviin
adessive päättyvällä päättyvillä
ablative päättyvältä päättyviltä
allative päättyvälle päättyville
essive päättyvänä päättyvinä
translative päättyväksi päättyviksi
abessive päättyvättä päättyvittä
instructive päättyvin
comitative päättyvine
Possessive forms of päättyvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Participle

[edit]

päättyvä

  1. present active participle of päättyä