omanarvontunne

Finnish

Etymology

oman +‎ arvon +‎ tunne

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈomɑnˌɑrʋonˌtunːeˣ/, [ˈo̞mɑ̝nˌɑ̝rʋo̞n̪ˌt̪unːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -unːe
• Hyphenation^(key): oman‧arvon‧tunne

Noun

omanarvontunne

1. self-esteem, self-worth

Declension

Inflection of omanarvontunne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative		omanarvontunne	omanarvontunteet
genitive		omanarvontunteen	omanarvontunteiden omanarvontunteitten
partitive		omanarvontunnetta	omanarvontunteita
illative		omanarvontunteeseen	omanarvontunteisiin omanarvontunteihin
		singular	plural
nominative		omanarvontunne	omanarvontunteet
accusative	nom.	omanarvontunne	omanarvontunteet
	gen.	omanarvontunteen
genitive		omanarvontunteen	omanarvontunteiden omanarvontunteitten
partitive		omanarvontunnetta	omanarvontunteita
inessive		omanarvontunteessa	omanarvontunteissa
elative		omanarvontunteesta	omanarvontunteista
illative		omanarvontunteeseen	omanarvontunteisiin omanarvontunteihin
adessive		omanarvontunteella	omanarvontunteilla
ablative		omanarvontunteelta	omanarvontunteilta
allative		omanarvontunteelle	omanarvontunteille
essive		omanarvontunteena	omanarvontunteina
translative		omanarvontunteeksi	omanarvontunteiksi
abessive		omanarvontunteetta	omanarvontunteitta
instructive		—	omanarvontuntein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of omanarvontunne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative omanarvontunteeni omanarvontunteeni accusative nom. omanarvontunteeni omanarvontunteeni gen. omanarvontunteeni genitive omanarvontunteeni omanarvontunteideni omanarvontunteitteni partitive omanarvontunnettani omanarvontunteitani inessive omanarvontunteessani omanarvontunteissani elative omanarvontunteestani omanarvontunteistani illative omanarvontunteeseeni omanarvontunteisiini omanarvontunteihini adessive omanarvontunteellani omanarvontunteillani ablative omanarvontunteeltani omanarvontunteiltani allative omanarvontunteelleni omanarvontunteilleni essive omanarvontunteenani omanarvontunteinani translative omanarvontunteekseni omanarvontunteikseni abessive omanarvontunteettani omanarvontunteittani instructive — — comitative — omanarvontunteineni second-person singular possessor singular plural nominative omanarvontunteesi omanarvontunteesi accusative nom. omanarvontunteesi omanarvontunteesi gen. omanarvontunteesi genitive omanarvontunteesi omanarvontunteidesi omanarvontunteittesi partitive omanarvontunnettasi omanarvontunteitasi inessive omanarvontunteessasi omanarvontunteissasi elative omanarvontunteestasi omanarvontunteistasi illative omanarvontunteeseesi omanarvontunteisiisi omanarvontunteihisi adessive omanarvontunteellasi omanarvontunteillasi ablative omanarvontunteeltasi omanarvontunteiltasi allative omanarvontunteellesi omanarvontunteillesi essive omanarvontunteenasi omanarvontunteinasi translative omanarvontunteeksesi omanarvontunteiksesi abessive omanarvontunteettasi omanarvontunteittasi instructive — — comitative — omanarvontunteinesi first-person plural possessor singular plural nominative omanarvontunteemme omanarvontunteemme accusative nom. omanarvontunteemme omanarvontunteemme gen. omanarvontunteemme genitive omanarvontunteemme omanarvontunteidemme omanarvontunteittemme partitive omanarvontunnettamme omanarvontunteitamme inessive omanarvontunteessamme omanarvontunteissamme elative omanarvontunteestamme omanarvontunteistamme illative omanarvontunteeseemme omanarvontunteisiimme omanarvontunteihimme adessive omanarvontunteellamme omanarvontunteillamme ablative omanarvontunteeltamme omanarvontunteiltamme allative omanarvontunteellemme omanarvontunteillemme essive omanarvontunteenamme omanarvontunteinamme translative omanarvontunteeksemme omanarvontunteiksemme abessive omanarvontunteettamme omanarvontunteittamme instructive — — comitative — omanarvontunteinemme second-person plural possessor singular plural nominative omanarvontunteenne omanarvontunteenne accusative nom. omanarvontunteenne omanarvontunteenne gen. omanarvontunteenne genitive omanarvontunteenne omanarvontunteidenne omanarvontunteittenne partitive omanarvontunnettanne omanarvontunteitanne inessive omanarvontunteessanne omanarvontunteissanne elative omanarvontunteestanne omanarvontunteistanne illative omanarvontunteeseenne omanarvontunteisiinne omanarvontunteihinne adessive omanarvontunteellanne omanarvontunteillanne ablative omanarvontunteeltanne omanarvontunteiltanne allative omanarvontunteellenne omanarvontunteillenne essive omanarvontunteenanne omanarvontunteinanne translative omanarvontunteeksenne omanarvontunteiksenne abessive omanarvontunteettanne omanarvontunteittanne instructive — — comitative — omanarvontunteinenne third-person possessor singular plural nominative omanarvontunteensa omanarvontunteensa accusative nom. omanarvontunteensa omanarvontunteensa gen. omanarvontunteensa genitive omanarvontunteensa omanarvontunteidensa omanarvontunteittensa partitive omanarvontunnettaan omanarvontunnettansa omanarvontunteitaan omanarvontunteitansa inessive omanarvontunteessaan omanarvontunteessansa omanarvontunteissaan omanarvontunteissansa elative omanarvontunteestaan omanarvontunteestansa omanarvontunteistaan omanarvontunteistansa illative omanarvontunteeseensa omanarvontunteisiinsa omanarvontunteihinsa adessive omanarvontunteellaan omanarvontunteellansa omanarvontunteillaan omanarvontunteillansa ablative omanarvontunteeltaan omanarvontunteeltansa omanarvontunteiltaan omanarvontunteiltansa allative omanarvontunteelleen omanarvontunteellensa omanarvontunteilleen omanarvontunteillensa essive omanarvontunteenaan omanarvontunteenansa omanarvontunteinaan omanarvontunteinansa translative omanarvontunteekseen omanarvontunteeksensa omanarvontunteikseen omanarvontunteiksensa abessive omanarvontunteettaan omanarvontunteettansa omanarvontunteittaan omanarvontunteittansa instructive — — comitative — omanarvontunteineen omanarvontunteinensa