nurkkaus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

nurkka +‎ -us, with an irregular stem (compare kulmaus); the regular form would be *nurkus.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnurkːɑus/, [ˈnurkːɑ̝us̠]
  • Rhymes: -urkːɑus
  • Syllabification(key): nurk‧ka‧us

Noun

[edit]

nurkkaus

  1. corner (point where two converging lines meet)
    Synonyms: nurkka, kulmaus

Declension

[edit]
Inflection of nurkkaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative nurkkaus nurkkaukset
genitive nurkkauksen nurkkausten
nurkkauksien
partitive nurkkausta nurkkauksia
illative nurkkaukseen nurkkauksiin
singular plural
nominative nurkkaus nurkkaukset
accusative nom. nurkkaus nurkkaukset
gen. nurkkauksen
genitive nurkkauksen nurkkausten
nurkkauksien
partitive nurkkausta nurkkauksia
inessive nurkkauksessa nurkkauksissa
elative nurkkauksesta nurkkauksista
illative nurkkaukseen nurkkauksiin
adessive nurkkauksella nurkkauksilla
ablative nurkkaukselta nurkkauksilta
allative nurkkaukselle nurkkauksille
essive nurkkauksena nurkkauksina
translative nurkkaukseksi nurkkauksiksi
abessive nurkkauksetta nurkkauksitta
instructive nurkkauksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of nurkkaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]