Jump to content

nuoritus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

nuorittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnuo̯ritus/, [ˈnuo̞̯rit̪us̠]
  • Rhymes: -uoritus
  • Hyphenation(key): nuo‧ri‧tus

Noun

[edit]

nuoritus

  1. decorating with a string or strings

Declension

[edit]
Inflection of nuoritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative nuoritus nuoritukset
genitive nuorituksen nuoritusten
nuorituksien
partitive nuoritusta nuorituksia
illative nuoritukseen nuorituksiin
singular plural
nominative nuoritus nuoritukset
accusative nom. nuoritus nuoritukset
gen. nuorituksen
genitive nuorituksen nuoritusten
nuorituksien
partitive nuoritusta nuorituksia
inessive nuorituksessa nuorituksissa
elative nuorituksesta nuorituksista
illative nuoritukseen nuorituksiin
adessive nuorituksella nuorituksilla
ablative nuoritukselta nuorituksilta
allative nuoritukselle nuorituksille
essive nuorituksena nuorituksina
translative nuoritukseksi nuorituksiksi
abessive nuorituksetta nuorituksitta
instructive nuorituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of nuoritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]