Jump to content

normaalius

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

normaali +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnormɑːlius/, [ˈno̞rmɑ̝ːˌlius̠]
  • Rhymes: -ius
  • Hyphenation(key): nor‧maa‧li‧us

Noun

[edit]

normaalius

  1. normality (state of being normal or usual)

Declension

[edit]
Inflection of normaalius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative normaalius normaaliudet
genitive normaaliuden normaaliuksien
partitive normaaliutta normaaliuksia
illative normaaliuteen normaaliuksiin
singular plural
nominative normaalius normaaliudet
accusative nom. normaalius normaaliudet
gen. normaaliuden
genitive normaaliuden normaaliuksien
partitive normaaliutta normaaliuksia
inessive normaaliudessa normaaliuksissa
elative normaaliudesta normaaliuksista
illative normaaliuteen normaaliuksiin
adessive normaaliudella normaaliuksilla
ablative normaaliudelta normaaliuksilta
allative normaaliudelle normaaliuksille
essive normaaliutena normaaliuksina
translative normaaliudeksi normaaliuksiksi
abessive normaaliudetta normaaliuksitta
instructive normaaliuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of normaalius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Synonyms

[edit]

See also

[edit]

Further reading

[edit]