normaalimuoto

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

normaali +‎ muoto

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnormɑːliˌmuo̯to/, [ˈno̞rmɑ̝ːliˌmuo̞̯t̪o̞]
  • Rhymes: -uoto
  • Hyphenation(key): nor‧maali‧muoto

Noun

[edit]

normaalimuoto

  1. (databases) normal form (any form of a relational database that supports consistency of the data)
  2. (game theory) normal form (matrix that represents the possible outcomes of a game)
  3. (mathematics) canonical form, normal form (standard way of presenting an object)

Declension

[edit]
Inflection of normaalimuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative normaalimuoto normaalimuodot
genitive normaalimuodon normaalimuotojen
partitive normaalimuotoa normaalimuotoja
illative normaalimuotoon normaalimuotoihin
singular plural
nominative normaalimuoto normaalimuodot
accusative nom. normaalimuoto normaalimuodot
gen. normaalimuodon
genitive normaalimuodon normaalimuotojen
partitive normaalimuotoa normaalimuotoja
inessive normaalimuodossa normaalimuodoissa
elative normaalimuodosta normaalimuodoista
illative normaalimuotoon normaalimuotoihin
adessive normaalimuodolla normaalimuodoilla
ablative normaalimuodolta normaalimuodoilta
allative normaalimuodolle normaalimuodoille
essive normaalimuotona normaalimuotoina
translative normaalimuodoksi normaalimuodoiksi
abessive normaalimuodotta normaalimuodoitta
instructive normaalimuodoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of normaalimuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)

Derived terms

[edit]