nikko

English

Noun

nikko (plural nikkos)

1. Alternative letter-case form of Nikko.
   • 2016, Kelly Carrero, Evolution Series Books 1-2:

     I smiled at the little smiley face someone had drawn onto the mug in black nikko.

Anagrams

• kinok

Finnish

Etymology

Unknown

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈnikːo/, [ˈnikːo̞]
• Rhymes: -ikːo
• Hyphenation^(key): nik‧ko

Noun

nikko (dialectal)

1. (South Karelia, Ingria) Synonym of taimen (“brown trout, Salmo trutta”).

Declension

Inflection of nikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative		nikko	nikot
genitive		nikon	nikkojen
partitive		nikkoa	nikkoja
illative		nikkoon	nikkoihin
		singular	plural
nominative		nikko	nikot
accusative	nom.	nikko	nikot
	gen.	nikon
genitive		nikon	nikkojen
partitive		nikkoa	nikkoja
inessive		nikossa	nikoissa
elative		nikosta	nikoista
illative		nikkoon	nikkoihin
adessive		nikolla	nikoilla
ablative		nikolta	nikoilta
allative		nikolle	nikoille
essive		nikkona	nikkoina
translative		nikoksi	nikoiksi
abessive		nikotta	nikoitta
instructive		—	nikoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of nikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative nikkoni nikkoni accusative nom. nikkoni nikkoni gen. nikkoni genitive nikkoni nikkojeni partitive nikkoani nikkojani inessive nikossani nikoissani elative nikostani nikoistani illative nikkooni nikkoihini adessive nikollani nikoillani ablative nikoltani nikoiltani allative nikolleni nikoilleni essive nikkonani nikkoinani translative nikokseni nikoikseni abessive nikottani nikoittani instructive — — comitative — nikkoineni second-person singular possessor singular plural nominative nikkosi nikkosi accusative nom. nikkosi nikkosi gen. nikkosi genitive nikkosi nikkojesi partitive nikkoasi nikkojasi inessive nikossasi nikoissasi elative nikostasi nikoistasi illative nikkoosi nikkoihisi adessive nikollasi nikoillasi ablative nikoltasi nikoiltasi allative nikollesi nikoillesi essive nikkonasi nikkoinasi translative nikoksesi nikoiksesi abessive nikottasi nikoittasi instructive — — comitative — nikkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative nikkomme nikkomme accusative nom. nikkomme nikkomme gen. nikkomme genitive nikkomme nikkojemme partitive nikkoamme nikkojamme inessive nikossamme nikoissamme elative nikostamme nikoistamme illative nikkoomme nikkoihimme adessive nikollamme nikoillamme ablative nikoltamme nikoiltamme allative nikollemme nikoillemme essive nikkonamme nikkoinamme translative nikoksemme nikoiksemme abessive nikottamme nikoittamme instructive — — comitative — nikkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative nikkonne nikkonne accusative nom. nikkonne nikkonne gen. nikkonne genitive nikkonne nikkojenne partitive nikkoanne nikkojanne inessive nikossanne nikoissanne elative nikostanne nikoistanne illative nikkoonne nikkoihinne adessive nikollanne nikoillanne ablative nikoltanne nikoiltanne allative nikollenne nikoillenne essive nikkonanne nikkoinanne translative nikoksenne nikoiksenne abessive nikottanne nikoittanne instructive — — comitative — nikkoinenne third-person possessor singular plural nominative nikkonsa nikkonsa accusative nom. nikkonsa nikkonsa gen. nikkonsa genitive nikkonsa nikkojensa partitive nikkoaan nikkoansa nikkojaan nikkojansa inessive nikossaan nikossansa nikoissaan nikoissansa elative nikostaan nikostansa nikoistaan nikoistansa illative nikkoonsa nikkoihinsa adessive nikollaan nikollansa nikoillaan nikoillansa ablative nikoltaan nikoltansa nikoiltaan nikoiltansa allative nikolleen nikollensa nikoilleen nikoillensa essive nikkonaan nikkonansa nikkoinaan nikkoinansa translative nikokseen nikoksensa nikoikseen nikoiksensa abessive nikottaan nikottansa nikoittaan nikoittansa instructive — — comitative — nikkoineen nikkoinensa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *nikkoi. Cognates include dialectal Finnish nikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈnikːo/, [ˈnikːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈnikːoi̯/, [ˈnikːo̞i̯]
• Rhymes: -ikːo, -ikːoi̯
• Hyphenation: nik‧ko

Noun

nikko

1. hiccup

Declension

Declension of nikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	nikko	nikot
genitive	nikon	nikkoin, nikkoloin
partitive	nikkoa	nikkoja, nikkoloja
illative	nikkoo	nikkoi, nikkoloihe
inessive	nikos	nikois, nikkolois
elative	nikost	nikoist, nikkoloist
allative	nikolle	nikoille, nikkoloille
adessive	nikol	nikoil, nikkoloil
ablative	nikolt	nikoilt, nikkoloilt
translative	nikoks	nikoiks, nikkoloiks
essive	nikkonna, nikkoon	nikkoinna, nikkoloinna, nikkoin, nikkoloin
exessive1)	nikkont	nikkoint, nikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• nikossus

Derived terms

• nikostaa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 341