neuvottelu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

neuvotella (to negotiate) +‎ -u. Coined by Finnish teacher and linguist Gustaf Erik Eurén in 1860.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈneu̯ʋotːelu/, [ˈne̞u̯w(ː)o̞t̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): neu‧vot‧te‧lu

Noun

[edit]

neuvottelu

  1. (often in the plural) negotiation, consultation

Declension

[edit]
Inflection of neuvottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative neuvottelu neuvottelut
genitive neuvottelun neuvottelujen
neuvotteluiden
neuvotteluitten
partitive neuvottelua neuvotteluja
neuvotteluita
illative neuvotteluun neuvotteluihin
singular plural
nominative neuvottelu neuvottelut
accusative nom. neuvottelu neuvottelut
gen. neuvottelun
genitive neuvottelun neuvottelujen
neuvotteluiden
neuvotteluitten
partitive neuvottelua neuvotteluja
neuvotteluita
inessive neuvottelussa neuvotteluissa
elative neuvottelusta neuvotteluista
illative neuvotteluun neuvotteluihin
adessive neuvottelulla neuvotteluilla
ablative neuvottelulta neuvotteluilta
allative neuvottelulle neuvotteluille
essive neuvotteluna neuvotteluina
translative neuvotteluksi neuvotteluiksi
abessive neuvottelutta neuvotteluitta
instructive neuvotteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of neuvottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]