naimattomuus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

naimaton +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnɑi̯mɑtːomuːs/, [ˈnɑ̝i̯mɑ̝t̪ˌt̪o̞muːs̠]
  • Rhymes: -omuːs
  • Syllabification(key): nai‧mat‧to‧muus

Noun

[edit]

naimattomuus

  1. singlehood, bachelorhood, unmarriedness

Declension

[edit]
Inflection of naimattomuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative naimattomuus naimattomuudet
genitive naimattomuuden naimattomuuksien
partitive naimattomuutta naimattomuuksia
illative naimattomuuteen naimattomuuksiin
singular plural
nominative naimattomuus naimattomuudet
accusative nom. naimattomuus naimattomuudet
gen. naimattomuuden
genitive naimattomuuden naimattomuuksien
partitive naimattomuutta naimattomuuksia
inessive naimattomuudessa naimattomuuksissa
elative naimattomuudesta naimattomuuksista
illative naimattomuuteen naimattomuuksiin
adessive naimattomuudella naimattomuuksilla
ablative naimattomuudelta naimattomuuksilta
allative naimattomuudelle naimattomuuksille
essive naimattomuutena naimattomuuksina
translative naimattomuudeksi naimattomuuksiksi
abessive naimattomuudetta naimattomuuksitta
instructive naimattomuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of naimattomuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Synonyms

[edit]

Further reading

[edit]