Jump to content

naimaikä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

naima- +‎ ikä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnɑi̯mɑˌikæ/, [ˈnɑ̝i̯mɑ̝ˌik̟æ]
  • Rhymes: -ikæ
  • Hyphenation(key): naima‧ikä

Noun

[edit]

naimaikä

  1. marrying age (age at which a person gets married)

Declension

[edit]
Inflection of naimaikä (Kotus type 10*D/koira, k- gradation)
nominative naimaikä naimaiät
genitive naimaiän naimaikien
partitive naimaikää naimaikiä
illative naimaikään naimaikiin
singular plural
nominative naimaikä naimaiät
accusative nom. naimaikä naimaiät
gen. naimaiän
genitive naimaiän naimaikien
naimaikäin rare
partitive naimaikää naimaikiä
inessive naimaiässä naimai’issä
elative naimaiästä naimai’istä
illative naimaikään naimaikiin
adessive naimaiällä naimai’illä
ablative naimaiältä naimai’iltä
allative naimaiälle naimai’ille
essive naimaikänä naimaikinä
translative naimaiäksi naimai’iksi
abessive naimaiättä naimai’ittä
instructive naimai’in
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of naimaikä (Kotus type 10*D/koira, k- gradation)

Derived terms

[edit]

See also

[edit]

Further reading

[edit]