Jump to content

muotoutuma

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

muotoutua +‎ -ma

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmuo̯tou̯tumɑ/, [ˈmuo̞̯t̪o̞u̯ˌt̪umɑ̝]
  • Rhymes: -umɑ
  • Hyphenation(key): muo‧tou‧tu‧ma

Noun

[edit]

muotoutuma

  1. formation, that which has been formed

Declension

[edit]
Inflection of muotoutuma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative muotoutuma muotoutumat
genitive muotoutuman muotoutumien
partitive muotoutumaa muotoutumia
illative muotoutumaan muotoutumiin
singular plural
nominative muotoutuma muotoutumat
accusative nom. muotoutuma muotoutumat
gen. muotoutuman
genitive muotoutuman muotoutumien
muotoutumain rare
partitive muotoutumaa muotoutumia
inessive muotoutumassa muotoutumissa
elative muotoutumasta muotoutumista
illative muotoutumaan muotoutumiin
adessive muotoutumalla muotoutumilla
ablative muotoutumalta muotoutumilta
allative muotoutumalle muotoutumille
essive muotoutumana muotoutumina
translative muotoutumaksi muotoutumiksi
abessive muotoutumatta muotoutumitta
instructive muotoutumin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of muotoutuma (Kotus type 10/koira, no gradation)

Further reading

[edit]