Jump to content

munkkius

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

munkki +‎ -(u)us

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

munkkius

  1. monkhood (the state of being a monk)

Declension

[edit]
Inflection of munkkius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative munkkius munkkiudet
genitive munkkiuden munkkiuksien
partitive munkkiutta munkkiuksia
illative munkkiuteen munkkiuksiin
singular plural
nominative munkkius munkkiudet
accusative nom. munkkius munkkiudet
gen. munkkiuden
genitive munkkiuden munkkiuksien
partitive munkkiutta munkkiuksia
inessive munkkiudessa munkkiuksissa
elative munkkiudesta munkkiuksista
illative munkkiuteen munkkiuksiin
adessive munkkiudella munkkiuksilla
ablative munkkiudelta munkkiuksilta
allative munkkiudelle munkkiuksille
essive munkkiutena munkkiuksina
translative munkkiudeksi munkkiuksiksi
abessive munkkiudetta munkkiuksitta
instructive munkkiuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of munkkius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]