Jump to content

motivoitu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

motivoida +‎ -tu

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmotiʋoi̯tu(ˣ)/, [ˈmo̞t̪iˌʋo̞i̯t̪u(ʔ)]
  • Rhymes: -oitu
  • Hyphenation(key): mo‧ti‧voi‧tu

Adjective

[edit]

motivoitu (comparative motivoidumpi, superlative motivoiduin)

  1. motivated

Declension

[edit]
Inflection of motivoitu (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative motivoitu motivoidut
genitive motivoidun motivoitujen
partitive motivoitua motivoituja
illative motivoituun motivoituihin
singular plural
nominative motivoitu motivoidut
accusative nom. motivoitu motivoidut
gen. motivoidun
genitive motivoidun motivoitujen
partitive motivoitua motivoituja
inessive motivoidussa motivoiduissa
elative motivoidusta motivoiduista
illative motivoituun motivoituihin
adessive motivoidulla motivoiduilla
ablative motivoidulta motivoiduilta
allative motivoidulle motivoiduille
essive motivoituna motivoituina
translative motivoiduksi motivoiduiksi
abessive motivoidutta motivoiduitta
instructive motivoiduin
comitative motivoituine
Possessive forms of motivoitu (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Participle

[edit]

motivoitu

  1. past passive participle of motivoida

Anagrams

[edit]