Jump to content

moite

From Wiktionary, the free dictionary
See also: moitĕ and моите

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

moittia +‎ -e

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmoi̯teˣ/, [ˈmo̞i̯t̪e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -oite
  • Hyphenation(key): moi‧te

Noun

[edit]

moite

  1. rebuke, reproof, reproach, blame
  2. Synonym of moitekanne

Declension

[edit]
Inflection of moite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative moite moitteet
genitive moitteen moitteiden
moitteitten
partitive moitetta moitteita
illative moitteeseen moitteisiin
moitteihin
singular plural
nominative moite moitteet
accusative nom. moite moitteet
gen. moitteen
genitive moitteen moitteiden
moitteitten
partitive moitetta moitteita
inessive moitteessa moitteissa
elative moitteesta moitteista
illative moitteeseen moitteisiin
moitteihin
adessive moitteella moitteilla
ablative moitteelta moitteilta
allative moitteelle moitteille
essive moitteena moitteina
translative moitteeksi moitteiksi
abessive moitteetta moitteitta
instructive moittein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of moite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative moitteeni moitteeni
accusative nom. moitteeni moitteeni
gen. moitteeni
genitive moitteeni moitteideni
moitteitteni
partitive moitettani moitteitani
inessive moitteessani moitteissani
elative moitteestani moitteistani
illative moitteeseeni moitteisiini
moitteihini
adessive moitteellani moitteillani
ablative moitteeltani moitteiltani
allative moitteelleni moitteilleni
essive moitteenani moitteinani
translative moitteekseni moitteikseni
abessive moitteettani moitteittani
instructive
comitative moitteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative moitteesi moitteesi
accusative nom. moitteesi moitteesi
gen. moitteesi
genitive moitteesi moitteidesi
moitteittesi
partitive moitettasi moitteitasi
inessive moitteessasi moitteissasi
elative moitteestasi moitteistasi
illative moitteeseesi moitteisiisi
moitteihisi
adessive moitteellasi moitteillasi
ablative moitteeltasi moitteiltasi
allative moitteellesi moitteillesi
essive moitteenasi moitteinasi
translative moitteeksesi moitteiksesi
abessive moitteettasi moitteittasi
instructive
comitative moitteinesi
second-person plural possessor
singular plural
nominative moitteenne moitteenne
accusative nom. moitteenne moitteenne
gen. moitteenne
genitive moitteenne moitteidenne
moitteittenne
partitive moitettanne moitteitanne
inessive moitteessanne moitteissanne
elative moitteestanne moitteistanne
illative moitteeseenne moitteisiinne
moitteihinne
adessive moitteellanne moitteillanne
ablative moitteeltanne moitteiltanne
allative moitteellenne moitteillenne
essive moitteenanne moitteinanne
translative moitteeksenne moitteiksenne
abessive moitteettanne moitteittanne
instructive
comitative moitteinenne

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

French

[edit]

Etymology

[edit]

Inherited from Old French moiste, muste, from a cross between Vulgar Latin *mucidus (from Latin mūcidus) with forms of mustum; cf. *mustidus.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /mwat/
  • Audio (Paris):(file)
  • Audio:(file)

Adjective

[edit]

moite (plural moites)

  1. sticky, muggy (heat, weather)
  2. sticky, sweaty (skin, hands etc.)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Portuguese

[edit]

Verb

[edit]

moite

  1. inflection of moitar:
    1. first/third-person singular present subjunctive
    2. third-person singular imperative