miraakkeli

Finnish

Etymology

From Swedish mirakel, ultimately from Latin mīrāculum.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmirɑːkːeli/, [ˈmirɑ̝ːk̚ˌk̟e̞li]
• Rhymes: -eli
• Hyphenation^(key): mi‧raak‧ke‧li

Noun

miraakkeli

1. miracle

Declension

Inflection of miraakkeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		miraakkeli	miraakkelit
genitive		miraakkelin	miraakkelien miraakkeleiden miraakkeleitten
partitive		miraakkelia	miraakkeleita miraakkeleja
illative		miraakkeliin	miraakkeleihin
		singular	plural
nominative		miraakkeli	miraakkelit
accusative	nom.	miraakkeli	miraakkelit
	gen.	miraakkelin
genitive		miraakkelin	miraakkelien miraakkeleiden miraakkeleitten
partitive		miraakkelia	miraakkeleita miraakkeleja
inessive		miraakkelissa	miraakkeleissa
elative		miraakkelista	miraakkeleista
illative		miraakkeliin	miraakkeleihin
adessive		miraakkelilla	miraakkeleilla
ablative		miraakkelilta	miraakkeleilta
allative		miraakkelille	miraakkeleille
essive		miraakkelina	miraakkeleina
translative		miraakkeliksi	miraakkeleiksi
abessive		miraakkelitta	miraakkeleitta
instructive		—	miraakkelein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of miraakkeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative miraakkelini miraakkelini accusative nom. miraakkelini miraakkelini gen. miraakkelini genitive miraakkelini miraakkelieni miraakkeleideni miraakkeleitteni partitive miraakkeliani miraakkeleitani miraakkelejani inessive miraakkelissani miraakkeleissani elative miraakkelistani miraakkeleistani illative miraakkeliini miraakkeleihini adessive miraakkelillani miraakkeleillani ablative miraakkeliltani miraakkeleiltani allative miraakkelilleni miraakkeleilleni essive miraakkelinani miraakkeleinani translative miraakkelikseni miraakkeleikseni abessive miraakkelittani miraakkeleittani instructive — — comitative — miraakkeleineni second-person singular possessor singular plural nominative miraakkelisi miraakkelisi accusative nom. miraakkelisi miraakkelisi gen. miraakkelisi genitive miraakkelisi miraakkeliesi miraakkeleidesi miraakkeleittesi partitive miraakkeliasi miraakkeleitasi miraakkelejasi inessive miraakkelissasi miraakkeleissasi elative miraakkelistasi miraakkeleistasi illative miraakkeliisi miraakkeleihisi adessive miraakkelillasi miraakkeleillasi ablative miraakkeliltasi miraakkeleiltasi allative miraakkelillesi miraakkeleillesi essive miraakkelinasi miraakkeleinasi translative miraakkeliksesi miraakkeleiksesi abessive miraakkelittasi miraakkeleittasi instructive — — comitative — miraakkeleinesi first-person plural possessor singular plural nominative miraakkelimme miraakkelimme accusative nom. miraakkelimme miraakkelimme gen. miraakkelimme genitive miraakkelimme miraakkeliemme miraakkeleidemme miraakkeleittemme partitive miraakkeliamme miraakkeleitamme miraakkelejamme inessive miraakkelissamme miraakkeleissamme elative miraakkelistamme miraakkeleistamme illative miraakkeliimme miraakkeleihimme adessive miraakkelillamme miraakkeleillamme ablative miraakkeliltamme miraakkeleiltamme allative miraakkelillemme miraakkeleillemme essive miraakkelinamme miraakkeleinamme translative miraakkeliksemme miraakkeleiksemme abessive miraakkelittamme miraakkeleittamme instructive — — comitative — miraakkeleinemme second-person plural possessor singular plural nominative miraakkelinne miraakkelinne accusative nom. miraakkelinne miraakkelinne gen. miraakkelinne genitive miraakkelinne miraakkelienne miraakkeleidenne miraakkeleittenne partitive miraakkelianne miraakkeleitanne miraakkelejanne inessive miraakkelissanne miraakkeleissanne elative miraakkelistanne miraakkeleistanne illative miraakkeliinne miraakkeleihinne adessive miraakkelillanne miraakkeleillanne ablative miraakkeliltanne miraakkeleiltanne allative miraakkelillenne miraakkeleillenne essive miraakkelinanne miraakkeleinanne translative miraakkeliksenne miraakkeleiksenne abessive miraakkelittanne miraakkeleittanne instructive — — comitative — miraakkeleinenne third-person possessor singular plural nominative miraakkelinsa miraakkelinsa accusative nom. miraakkelinsa miraakkelinsa gen. miraakkelinsa genitive miraakkelinsa miraakkeliensa miraakkeleidensa miraakkeleittensa partitive miraakkeliaan miraakkeliansa miraakkeleitaan miraakkelejaan miraakkeleitansa miraakkelejansa inessive miraakkelissaan miraakkelissansa miraakkeleissaan miraakkeleissansa elative miraakkelistaan miraakkelistansa miraakkeleistaan miraakkeleistansa illative miraakkeliinsa miraakkeleihinsa adessive miraakkelillaan miraakkelillansa miraakkeleillaan miraakkeleillansa ablative miraakkeliltaan miraakkeliltansa miraakkeleiltaan miraakkeleiltansa allative miraakkelilleen miraakkelillensa miraakkeleilleen miraakkeleillensa essive miraakkelinaan miraakkelinansa miraakkeleinaan miraakkeleinansa translative miraakkelikseen miraakkeliksensa miraakkeleikseen miraakkeleiksensa abessive miraakkelittaan miraakkelittansa miraakkeleittaan miraakkeleittansa instructive — — comitative — miraakkeleineen miraakkeleinensa

Synonyms

• (miracle): ihme

Derived terms

compounds

• miraakkelinäytelmä