milloin mikäkin

Finnish

Etymology

milloin (“when”) mikä (“what, which”) +‎ -kin (“too, also”)

Phrase

milloin mikäkin

1. Used to indicate randomness, especially when describing actions.
   1. all over the place (inconsistent; lacking a clear pattern; with a large amount of variation)

      Kysyin jokaiselta vuorotellen, ja heidän vastauksensa olivat milloin mitäkin.

      I asked each person in turn, and their answers were all over the place.

   2. whatever, whenever, wherever etc.

      Hän söi milloin mitäkin sattui saamaan.

      He ate whatever he happened to get.

      Työaika ei koskenut häntä - hän ilmestyi toimistolle milloin milloinkin.

      The working hours were not for him - he appearared at the office whenever he pleased.

Inflection

Declension of milloin mikäkin noun case singular plural adverbial form singular plural nominative milloin mikäkin milloin mitkäkin superessive – – genitive milloin minkäkin milloin minkäkin delative – – partitive milloin mitäkin milloin mitäkin sublative milloin minnekin – accusative milloin mikäkin, milloin minkäkin milloin mitkäkin lative – – inessive milloin missäkin milloin missäkin temporal milloin milloinkin – elative milloin mistäkin milloin mistäkin causative milloin mitenkin – illative milloin mihinkin milloin mihinkin multiplicative – – adessive milloin milläkin milloin milläkin distributive – – ablative milloin miltäkin milloin miltäkin temp. dist. – – allative milloin millekin milloin millekin prolative – – essive milloin minäkin milloin minäkin situative – – translative milloin miksikin milloin miksikin oppositive – – abessive – – instructive – – comitative – –