merkitty

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmerkitːy(ˣ)/, [ˈme̞rk̟it̪ːy(ʔ)]
• Rhymes: -erkitːy
• Hyphenation^(key): mer‧kit‧ty

Participle

merkitty

1. past passive participle of merkitä

Declension

Inflection of merkitty (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		merkitty	merkityt
genitive		merkityn	merkittyjen
partitive		merkittyä	merkittyjä
illative		merkittyyn	merkittyihin
		singular	plural
nominative		merkitty	merkityt
accusative	nom.	merkitty	merkityt
	gen.	merkityn
genitive		merkityn	merkittyjen
partitive		merkittyä	merkittyjä
inessive		merkityssä	merkityissä
elative		merkitystä	merkityistä
illative		merkittyyn	merkittyihin
adessive		merkityllä	merkityillä
ablative		merkityltä	merkityiltä
allative		merkitylle	merkityille
essive		merkittynä	merkittyinä
translative		merkityksi	merkityiksi
abessive		merkityttä	merkityittä
instructive		—	merkityin
comitative		—	merkittyine

Possessive forms of merkitty (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative merkittyni merkittyni accusative nom. merkittyni merkittyni gen. merkittyni genitive merkittyni merkittyjeni partitive merkittyäni merkittyjäni inessive merkityssäni merkityissäni elative merkitystäni merkityistäni illative merkittyyni merkittyihini adessive merkitylläni merkityilläni ablative merkityltäni merkityiltäni allative merkitylleni merkityilleni essive merkittynäni merkittyinäni translative merkitykseni merkityikseni abessive merkityttäni merkityittäni instructive — — comitative — merkittyineni second-person singular possessor singular plural nominative merkittysi merkittysi accusative nom. merkittysi merkittysi gen. merkittysi genitive merkittysi merkittyjesi partitive merkittyäsi merkittyjäsi inessive merkityssäsi merkityissäsi elative merkitystäsi merkityistäsi illative merkittyysi merkittyihisi adessive merkitylläsi merkityilläsi ablative merkityltäsi merkityiltäsi allative merkityllesi merkityillesi essive merkittynäsi merkittyinäsi translative merkityksesi merkityiksesi abessive merkityttäsi merkityittäsi instructive — — comitative — merkittyinesi first-person plural possessor singular plural nominative merkittymme merkittymme accusative nom. merkittymme merkittymme gen. merkittymme genitive merkittymme merkittyjemme partitive merkittyämme merkittyjämme inessive merkityssämme merkityissämme elative merkitystämme merkityistämme illative merkittyymme merkittyihimme adessive merkityllämme merkityillämme ablative merkityltämme merkityiltämme allative merkityllemme merkityillemme essive merkittynämme merkittyinämme translative merkityksemme merkityiksemme abessive merkityttämme merkityittämme instructive — — comitative — merkittyinemme second-person plural possessor singular plural nominative merkittynne merkittynne accusative nom. merkittynne merkittynne gen. merkittynne genitive merkittynne merkittyjenne partitive merkittyänne merkittyjänne inessive merkityssänne merkityissänne elative merkitystänne merkityistänne illative merkittyynne merkittyihinne adessive merkityllänne merkityillänne ablative merkityltänne merkityiltänne allative merkityllenne merkityillenne essive merkittynänne merkittyinänne translative merkityksenne merkityiksenne abessive merkityttänne merkityittänne instructive — — comitative — merkittyinenne third-person possessor singular plural nominative merkittynsä merkittynsä accusative nom. merkittynsä merkittynsä gen. merkittynsä genitive merkittynsä merkittyjensä partitive merkittyään merkittyänsä merkittyjään merkittyjänsä inessive merkityssään merkityssänsä merkityissään merkityissänsä elative merkitystään merkitystänsä merkityistään merkityistänsä illative merkittyynsä merkittyihinsä adessive merkityllään merkityllänsä merkityillään merkityillänsä ablative merkityltään merkityltänsä merkityiltään merkityiltänsä allative merkitylleen merkityllensä merkityilleen merkityillensä essive merkittynään merkittynänsä merkittyinään merkittyinänsä translative merkitykseen merkityksensä merkityikseen merkityiksensä abessive merkityttään merkityttänsä merkityittään merkityittänsä instructive — — comitative — merkittyineen merkittyinensä

Noun

merkitty

1. (linguistics, semiotics) signified (concept, object or person that is referred to by a sign or signifier)

Declension

Inflection of merkitty (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		merkitty	merkityt
genitive		merkityn	merkittyjen
partitive		merkittyä	merkittyjä
illative		merkittyyn	merkittyihin
		singular	plural
nominative		merkitty	merkityt
accusative	nom.	merkitty	merkityt
	gen.	merkityn
genitive		merkityn	merkittyjen
partitive		merkittyä	merkittyjä
inessive		merkityssä	merkityissä
elative		merkitystä	merkityistä
illative		merkittyyn	merkittyihin
adessive		merkityllä	merkityillä
ablative		merkityltä	merkityiltä
allative		merkitylle	merkityille
essive		merkittynä	merkittyinä
translative		merkityksi	merkityiksi
abessive		merkityttä	merkityittä
instructive		—	merkityin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of merkitty (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative merkittyni merkittyni accusative nom. merkittyni merkittyni gen. merkittyni genitive merkittyni merkittyjeni partitive merkittyäni merkittyjäni inessive merkityssäni merkityissäni elative merkitystäni merkityistäni illative merkittyyni merkittyihini adessive merkitylläni merkityilläni ablative merkityltäni merkityiltäni allative merkitylleni merkityilleni essive merkittynäni merkittyinäni translative merkitykseni merkityikseni abessive merkityttäni merkityittäni instructive — — comitative — merkittyineni second-person singular possessor singular plural nominative merkittysi merkittysi accusative nom. merkittysi merkittysi gen. merkittysi genitive merkittysi merkittyjesi partitive merkittyäsi merkittyjäsi inessive merkityssäsi merkityissäsi elative merkitystäsi merkityistäsi illative merkittyysi merkittyihisi adessive merkitylläsi merkityilläsi ablative merkityltäsi merkityiltäsi allative merkityllesi merkityillesi essive merkittynäsi merkittyinäsi translative merkityksesi merkityiksesi abessive merkityttäsi merkityittäsi instructive — — comitative — merkittyinesi first-person plural possessor singular plural nominative merkittymme merkittymme accusative nom. merkittymme merkittymme gen. merkittymme genitive merkittymme merkittyjemme partitive merkittyämme merkittyjämme inessive merkityssämme merkityissämme elative merkitystämme merkityistämme illative merkittyymme merkittyihimme adessive merkityllämme merkityillämme ablative merkityltämme merkityiltämme allative merkityllemme merkityillemme essive merkittynämme merkittyinämme translative merkityksemme merkityiksemme abessive merkityttämme merkityittämme instructive — — comitative — merkittyinemme second-person plural possessor singular plural nominative merkittynne merkittynne accusative nom. merkittynne merkittynne gen. merkittynne genitive merkittynne merkittyjenne partitive merkittyänne merkittyjänne inessive merkityssänne merkityissänne elative merkitystänne merkityistänne illative merkittyynne merkittyihinne adessive merkityllänne merkityillänne ablative merkityltänne merkityiltänne allative merkityllenne merkityillenne essive merkittynänne merkittyinänne translative merkityksenne merkityiksenne abessive merkityttänne merkityittänne instructive — — comitative — merkittyinenne third-person possessor singular plural nominative merkittynsä merkittynsä accusative nom. merkittynsä merkittynsä gen. merkittynsä genitive merkittynsä merkittyjensä partitive merkittyään merkittyänsä merkittyjään merkittyjänsä inessive merkityssään merkityssänsä merkityissään merkityissänsä elative merkitystään merkitystänsä merkityistään merkityistänsä illative merkittyynsä merkittyihinsä adessive merkityllään merkityllänsä merkityillään merkityillänsä ablative merkityltään merkityltänsä merkityiltään merkityiltänsä allative merkitylleen merkityllensä merkityilleen merkityillensä essive merkittynään merkittynänsä merkittyinään merkittyinänsä translative merkitykseen merkityksensä merkityikseen merkityiksensä abessive merkityttään merkityttänsä merkityittään merkityittänsä instructive — — comitative — merkittyineen merkittyinensä

Anagrams

• merkityt

Ingrian

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmerkitːy/, [ˈme̞rkətʲːy̥̆]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmerkitːy/, [ˈme̞rɡ̊itːy]
• Rhymes: -erkitːy
• Hyphenation: mer‧kit‧ty

Participle

merkitty

1. past passive participle of merkitä
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 11:

     Merkityt sanat näis sanomuksiis ollaa logillisest painokkaat.

     The marked words in these sentences are logically stressed.

Declension

Declension of merkitty (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	merkitty	merkityt
genitive	merkityn	merkittyin, merkittylöin
partitive	merkittyä	merkittyjä, merkittylöjä
illative	merkittyy	merkittyihe, merkittylöihe
inessive	merkityys	merkityis, merkittylöis
elative	merkityst	merkityist, merkittylöist
allative	merkitylle	merkityille, merkittylöille
adessive	merkityyl	merkityil, merkittylöil
ablative	merkitylt	merkityilt, merkittylöilt
translative	merkityks	merkityiks, merkittylöiks
essive	merkittynnä, merkittyyn	merkittyinnä, merkittylöinnä, merkittyin, merkittylöin
exessive1)	merkittynt	merkittyint, merkittylöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.