merenranta

Finnish

Etymology

meren (“of sea”) +‎ ranta (“shore”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmerenˌrɑntɑ/, [ˈme̞re̞nˌrɑ̝n̪t̪ɑ̝]
• Rhymes: -ɑntɑ
• Hyphenation^(key): meren‧ranta

Noun

merenranta

1. seashore
2. (as modifier) seafront; oceanfront

   merenrantakiinteistö ― seafront property

Declension

Inflection of merenranta (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)
nominative		merenranta	merenrannat
genitive		merenrannan	merenrantojen
partitive		merenrantaa	merenrantoja
illative		merenrantaan	merenrantoihin
		singular	plural
nominative		merenranta	merenrannat
accusative	nom.	merenranta	merenrannat
	gen.	merenrannan
genitive		merenrannan	merenrantojen merenrantain rare
partitive		merenrantaa	merenrantoja
inessive		merenrannassa	merenrannoissa
elative		merenrannasta	merenrannoista
illative		merenrantaan	merenrantoihin
adessive		merenrannalla	merenrannoilla
ablative		merenrannalta	merenrannoilta
allative		merenrannalle	merenrannoille
essive		merenrantana	merenrantoina
translative		merenrannaksi	merenrannoiksi
abessive		merenrannatta	merenrannoitta
instructive		—	merenrannoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of merenranta (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative merenrantani merenrantani accusative nom. merenrantani merenrantani gen. merenrantani genitive merenrantani merenrantojeni merenrantaini rare partitive merenrantaani merenrantojani inessive merenrannassani merenrannoissani elative merenrannastani merenrannoistani illative merenrantaani merenrantoihini adessive merenrannallani merenrannoillani ablative merenrannaltani merenrannoiltani allative merenrannalleni merenrannoilleni essive merenrantanani merenrantoinani translative merenrannakseni merenrannoikseni abessive merenrannattani merenrannoittani instructive — — comitative — merenrantoineni second-person singular possessor singular plural nominative merenrantasi merenrantasi accusative nom. merenrantasi merenrantasi gen. merenrantasi genitive merenrantasi merenrantojesi merenrantaisi rare partitive merenrantaasi merenrantojasi inessive merenrannassasi merenrannoissasi elative merenrannastasi merenrannoistasi illative merenrantaasi merenrantoihisi adessive merenrannallasi merenrannoillasi ablative merenrannaltasi merenrannoiltasi allative merenrannallesi merenrannoillesi essive merenrantanasi merenrantoinasi translative merenrannaksesi merenrannoiksesi abessive merenrannattasi merenrannoittasi instructive — — comitative — merenrantoinesi first-person plural possessor singular plural nominative merenrantamme merenrantamme accusative nom. merenrantamme merenrantamme gen. merenrantamme genitive merenrantamme merenrantojemme merenrantaimme rare partitive merenrantaamme merenrantojamme inessive merenrannassamme merenrannoissamme elative merenrannastamme merenrannoistamme illative merenrantaamme merenrantoihimme adessive merenrannallamme merenrannoillamme ablative merenrannaltamme merenrannoiltamme allative merenrannallemme merenrannoillemme essive merenrantanamme merenrantoinamme translative merenrannaksemme merenrannoiksemme abessive merenrannattamme merenrannoittamme instructive — — comitative — merenrantoinemme second-person plural possessor singular plural nominative merenrantanne merenrantanne accusative nom. merenrantanne merenrantanne gen. merenrantanne genitive merenrantanne merenrantojenne merenrantainne rare partitive merenrantaanne merenrantojanne inessive merenrannassanne merenrannoissanne elative merenrannastanne merenrannoistanne illative merenrantaanne merenrantoihinne adessive merenrannallanne merenrannoillanne ablative merenrannaltanne merenrannoiltanne allative merenrannallenne merenrannoillenne essive merenrantananne merenrantoinanne translative merenrannaksenne merenrannoiksenne abessive merenrannattanne merenrannoittanne instructive — — comitative — merenrantoinenne third-person possessor singular plural nominative merenrantansa merenrantansa accusative nom. merenrantansa merenrantansa gen. merenrantansa genitive merenrantansa merenrantojensa merenrantainsa rare partitive merenrantaansa merenrantojaan merenrantojansa inessive merenrannassaan merenrannassansa merenrannoissaan merenrannoissansa elative merenrannastaan merenrannastansa merenrannoistaan merenrannoistansa illative merenrantaansa merenrantoihinsa adessive merenrannallaan merenrannallansa merenrannoillaan merenrannoillansa ablative merenrannaltaan merenrannaltansa merenrannoiltaan merenrannoiltansa allative merenrannalleen merenrannallensa merenrannoilleen merenrannoillensa essive merenrantanaan merenrantanansa merenrantoinaan merenrantoinansa translative merenrannakseen merenrannaksensa merenrannoikseen merenrannoiksensa abessive merenrannattaan merenrannattansa merenrannoittaan merenrannoittansa instructive — — comitative — merenrantoineen merenrantoinensa

Derived terms

compounds

• merenrantakasvi
• merenrantakaupunki
• merenrantaniitty

 

Further reading

• “merenranta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Ingrian

Etymology

From meren (“of sea”) +‎ ranta (“shore”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmerenˌrɑntɑ/, [ˈme̞re̞nˌrɑnt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmerenˌrɑntɑ/, [ˈme̞re̞nˌrɑnd̥ɑ]
• Rhymes: -ɑnt, -ɑntɑ
• Hyphenation: me‧ren‧ran‧ta

Noun

merenranta

1. seashore

Declension

Declension of merenranta (type 3/kana, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	merenranta	merenrannat
genitive	merenrannan	merenrantoin
partitive	merenrantaa	merenrantoja
illative	merenrantaa	merenrantoi
inessive	merenrannaas	merenrannois
elative	merenrannast	merenrannoist
allative	merenrannalle	merenrannoille
adessive	merenrannaal	merenrannoil
ablative	merenrannalt	merenrannoilt
translative	merenrannaks	merenrannoiks
essive	merenrantanna, merenrantaan	merenrantoinna, merenrantoin
exessive1)	merenrantant	merenrantoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 305