Jump to content

menetelmä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

menetellä +‎ -mä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmenetelmæ/, [ˈme̞ne̞ˌt̪e̞lmæ]
  • Rhymes: -elmæ
  • Hyphenation(key): me‧ne‧tel‧mä

Noun

[edit]

menetelmä

  1. method (process by which a task is completed)
    Synonym: metodi
  2. Synonym of menettely (procedure)

Declension

[edit]
Inflection of menetelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative menetelmä menetelmät
genitive menetelmän menetelmien
partitive menetelmää menetelmiä
illative menetelmään menetelmiin
singular plural
nominative menetelmä menetelmät
accusative nom. menetelmä menetelmät
gen. menetelmän
genitive menetelmän menetelmien
menetelmäin rare
partitive menetelmää menetelmiä
inessive menetelmässä menetelmissä
elative menetelmästä menetelmistä
illative menetelmään menetelmiin
adessive menetelmällä menetelmillä
ablative menetelmältä menetelmiltä
allative menetelmälle menetelmille
essive menetelmänä menetelminä
translative menetelmäksi menetelmiksi
abessive menetelmättä menetelmittä
instructive menetelmin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of menetelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]