loppututkinto

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

loppu +‎ tutkinto

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlopːuˌtutkinto/, [ˈlo̞pːuˌt̪ut̪k̟in̪t̪o̞]
  • Rhymes: -utkinto
  • Syllabification(key): lop‧pu‧tut‧kin‧to

Noun

[edit]

loppututkinto

  1. degree examination

Declension

[edit]
Inflection of loppututkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative loppututkinto loppututkinnot
genitive loppututkinnon loppututkintojen
partitive loppututkintoa loppututkintoja
illative loppututkintoon loppututkintoihin
singular plural
nominative loppututkinto loppututkinnot
accusative nom. loppututkinto loppututkinnot
gen. loppututkinnon
genitive loppututkinnon loppututkintojen
partitive loppututkintoa loppututkintoja
inessive loppututkinnossa loppututkinnoissa
elative loppututkinnosta loppututkinnoista
illative loppututkintoon loppututkintoihin
adessive loppututkinnolla loppututkinnoilla
ablative loppututkinnolta loppututkinnoilta
allative loppututkinnolle loppututkinnoille
essive loppututkintona loppututkintoina
translative loppututkinnoksi loppututkinnoiksi
abessive loppututkinnotta loppututkinnoitta
instructive loppututkinnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppututkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

Further reading

[edit]