loppupäivä

Finnish

Etymology

loppu- (“end of, rest of”) +‎ päivä (“day”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlopːuˌpæi̯ʋæ/, [ˈlo̞pːuˌpæi̯ʋæ]
• Rhymes: -æiʋæ
• Hyphenation^(key): loppu‧päivä

Noun

loppupäivä

1. (in the singular) rest of the day

   Voit pitää loppupäivän vapaata.

   You can have/take the rest of the day off.

2. (in the plural) (the) rest of the days, the remaining days

   Työtä riitti kolmeksi päiväksi ja loppupäivät kalastelimme.

   The work lasted for three days, and the remaining days we spent fishing.

Declension

Inflection of loppupäivä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		loppupäivä	loppupäivät
genitive		loppupäivän	loppupäivien
partitive		loppupäivää	loppupäiviä
illative		loppupäivään	loppupäiviin
		singular	plural
nominative		loppupäivä	loppupäivät
accusative	nom.	loppupäivä	loppupäivät
	gen.	loppupäivän
genitive		loppupäivän	loppupäivien loppupäiväin rare
partitive		loppupäivää	loppupäiviä
inessive		loppupäivässä	loppupäivissä
elative		loppupäivästä	loppupäivistä
illative		loppupäivään	loppupäiviin
adessive		loppupäivällä	loppupäivillä
ablative		loppupäivältä	loppupäiviltä
allative		loppupäivälle	loppupäiville
essive		loppupäivänä	loppupäivinä
translative		loppupäiväksi	loppupäiviksi
abessive		loppupäivättä	loppupäivittä
instructive		—	loppupäivin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of loppupäivä (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative loppupäiväni loppupäiväni accusative nom. loppupäiväni loppupäiväni gen. loppupäiväni genitive loppupäiväni loppupäivieni loppupäiväini rare partitive loppupäivääni loppupäiviäni inessive loppupäivässäni loppupäivissäni elative loppupäivästäni loppupäivistäni illative loppupäivääni loppupäiviini adessive loppupäivälläni loppupäivilläni ablative loppupäivältäni loppupäiviltäni allative loppupäivälleni loppupäivilleni essive loppupäivänäni loppupäivinäni translative loppupäiväkseni loppupäivikseni abessive loppupäivättäni loppupäivittäni instructive — — comitative — loppupäivineni second-person singular possessor singular plural nominative loppupäiväsi loppupäiväsi accusative nom. loppupäiväsi loppupäiväsi gen. loppupäiväsi genitive loppupäiväsi loppupäiviesi loppupäiväisi rare partitive loppupäivääsi loppupäiviäsi inessive loppupäivässäsi loppupäivissäsi elative loppupäivästäsi loppupäivistäsi illative loppupäivääsi loppupäiviisi adessive loppupäivälläsi loppupäivilläsi ablative loppupäivältäsi loppupäiviltäsi allative loppupäivällesi loppupäivillesi essive loppupäivänäsi loppupäivinäsi translative loppupäiväksesi loppupäiviksesi abessive loppupäivättäsi loppupäivittäsi instructive — — comitative — loppupäivinesi first-person plural possessor singular plural nominative loppupäivämme loppupäivämme accusative nom. loppupäivämme loppupäivämme gen. loppupäivämme genitive loppupäivämme loppupäiviemme loppupäiväimme rare partitive loppupäiväämme loppupäiviämme inessive loppupäivässämme loppupäivissämme elative loppupäivästämme loppupäivistämme illative loppupäiväämme loppupäiviimme adessive loppupäivällämme loppupäivillämme ablative loppupäivältämme loppupäiviltämme allative loppupäivällemme loppupäivillemme essive loppupäivänämme loppupäivinämme translative loppupäiväksemme loppupäiviksemme abessive loppupäivättämme loppupäivittämme instructive — — comitative — loppupäivinemme second-person plural possessor singular plural nominative loppupäivänne loppupäivänne accusative nom. loppupäivänne loppupäivänne gen. loppupäivänne genitive loppupäivänne loppupäivienne loppupäiväinne rare partitive loppupäiväänne loppupäiviänne inessive loppupäivässänne loppupäivissänne elative loppupäivästänne loppupäivistänne illative loppupäiväänne loppupäiviinne adessive loppupäivällänne loppupäivillänne ablative loppupäivältänne loppupäiviltänne allative loppupäivällenne loppupäivillenne essive loppupäivänänne loppupäivinänne translative loppupäiväksenne loppupäiviksenne abessive loppupäivättänne loppupäivittänne instructive — — comitative — loppupäivinenne third-person possessor singular plural nominative loppupäivänsä loppupäivänsä accusative nom. loppupäivänsä loppupäivänsä gen. loppupäivänsä genitive loppupäivänsä loppupäiviensä loppupäiväinsä rare partitive loppupäiväänsä loppupäiviään loppupäiviänsä inessive loppupäivässään loppupäivässänsä loppupäivissään loppupäivissänsä elative loppupäivästään loppupäivästänsä loppupäivistään loppupäivistänsä illative loppupäiväänsä loppupäiviinsä adessive loppupäivällään loppupäivällänsä loppupäivillään loppupäivillänsä ablative loppupäivältään loppupäivältänsä loppupäiviltään loppupäiviltänsä allative loppupäivälleen loppupäivällensä loppupäivilleen loppupäivillensä essive loppupäivänään loppupäivänänsä loppupäivinään loppupäivinänsä translative loppupäiväkseen loppupäiväksensä loppupäivikseen loppupäiviksensä abessive loppupäivättään loppupäivättänsä loppupäivittään loppupäivittänsä instructive — — comitative — loppupäivineen loppupäivinensä

Further reading

• “loppupäivä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03