loppupää

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

loppu +‎ pää

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlopːuˌpæː/, [ˈlo̞pːuˌpæː]
  • Rhymes: -æː
  • Syllabification(key): lop‧pu‧pää

Noun

[edit]

loppupää

  1. tail end, back end (last part of a period of time, event, or situation)

Declension

[edit]
Inflection of loppupää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative loppupää loppupäät
genitive loppupään loppupäiden
loppupäitten
partitive loppupäätä loppupäitä
illative loppupäähän loppupäihin
singular plural
nominative loppupää loppupäät
accusative nom. loppupää loppupäät
gen. loppupään
genitive loppupään loppupäiden
loppupäitten
partitive loppupäätä loppupäitä
inessive loppupäässä loppupäissä
elative loppupäästä loppupäistä
illative loppupäähän loppupäihin
adessive loppupäällä loppupäillä
ablative loppupäältä loppupäiltä
allative loppupäälle loppupäille
essive loppupäänä loppupäinä
translative loppupääksi loppupäiksi
abessive loppupäättä loppupäittä
instructive loppupäin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppupää (Kotus type 18/maa, no gradation)

Further reading

[edit]