loppulause

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

loppu +‎ lause

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlopːuˌlɑu̯seˣ/, [ˈlo̞pːuˌlɑ̝u̯s̠e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑuse
  • Hyphenation(key): loppu‧lause

Noun

[edit]

loppulause

  1. final words, closing words

Declension

[edit]
Inflection of loppulause (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative loppulause loppulauseet
genitive loppulauseen loppulauseiden
loppulauseitten
partitive loppulausetta loppulauseita
illative loppulauseeseen loppulauseisiin
loppulauseihin
singular plural
nominative loppulause loppulauseet
accusative nom. loppulause loppulauseet
gen. loppulauseen
genitive loppulauseen loppulauseiden
loppulauseitten
partitive loppulausetta loppulauseita
inessive loppulauseessa loppulauseissa
elative loppulauseesta loppulauseista
illative loppulauseeseen loppulauseisiin
loppulauseihin
adessive loppulauseella loppulauseilla
ablative loppulauseelta loppulauseilta
allative loppulauseelle loppulauseille
essive loppulauseena loppulauseina
translative loppulauseeksi loppulauseiksi
abessive loppulauseetta loppulauseitta
instructive loppulausein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppulause (Kotus type 48/hame, no gradation)

Further reading

[edit]