loppukoe

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

loppu +‎ koe

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlopːuˌkoeˣ/, [ˈlo̞pːuˌko̞e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -oe
  • Syllabification(key): lop‧pu‧ko‧e

Noun

[edit]

loppukoe

  1. final examination

Declension

[edit]
Inflection of loppukoe (Kotus type 48*D/hame, k- gradation)
nominative loppukoe loppukokeet
genitive loppukokeen loppukokeiden
loppukokeitten
partitive loppukoetta loppukokeita
illative loppukokeeseen loppukokeisiin
loppukokeihin
singular plural
nominative loppukoe loppukokeet
accusative nom. loppukoe loppukokeet
gen. loppukokeen
genitive loppukokeen loppukokeiden
loppukokeitten
partitive loppukoetta loppukokeita
inessive loppukokeessa loppukokeissa
elative loppukokeesta loppukokeista
illative loppukokeeseen loppukokeisiin
loppukokeihin
adessive loppukokeella loppukokeilla
ablative loppukokeelta loppukokeilta
allative loppukokeelle loppukokeille
essive loppukokeena loppukokeina
translative loppukokeeksi loppukokeiksi
abessive loppukokeetta loppukokeitta
instructive loppukokein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppukoe (Kotus type 48*D/hame, k- gradation)

Further reading

[edit]