lokus

Finnish

Etymology

From Latin locus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlokus/, [ˈlo̞kus̠]
• Rhymes: -okus
• Hyphenation^(key): lo‧kus

Noun

lokus

1. (genetics) locus (fixed position on a chromosome)

Declension

Inflection of lokus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		lokus	lokukset
genitive		lokuksen	lokusten lokuksien
partitive		lokusta	lokuksia
illative		lokukseen	lokuksiin
		singular	plural
nominative		lokus	lokukset
accusative	nom.	lokus	lokukset
	gen.	lokuksen
genitive		lokuksen	lokusten lokuksien
partitive		lokusta	lokuksia
inessive		lokuksessa	lokuksissa
elative		lokuksesta	lokuksista
illative		lokukseen	lokuksiin
adessive		lokuksella	lokuksilla
ablative		lokukselta	lokuksilta
allative		lokukselle	lokuksille
essive		lokuksena	lokuksina
translative		lokukseksi	lokuksiksi
abessive		lokuksetta	lokuksitta
instructive		—	lokuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of lokus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative lokukseni lokukseni accusative nom. lokukseni lokukseni gen. lokukseni genitive lokukseni lokusteni lokuksieni partitive lokustani lokuksiani inessive lokuksessani lokuksissani elative lokuksestani lokuksistani illative lokukseeni lokuksiini adessive lokuksellani lokuksillani ablative lokukseltani lokuksiltani allative lokukselleni lokuksilleni essive lokuksenani lokuksinani translative lokuksekseni lokuksikseni abessive lokuksettani lokuksittani instructive — — comitative — lokuksineni second-person singular possessor singular plural nominative lokuksesi lokuksesi accusative nom. lokuksesi lokuksesi gen. lokuksesi genitive lokuksesi lokustesi lokuksiesi partitive lokustasi lokuksiasi inessive lokuksessasi lokuksissasi elative lokuksestasi lokuksistasi illative lokukseesi lokuksiisi adessive lokuksellasi lokuksillasi ablative lokukseltasi lokuksiltasi allative lokuksellesi lokuksillesi essive lokuksenasi lokuksinasi translative lokukseksesi lokuksiksesi abessive lokuksettasi lokuksittasi instructive — — comitative — lokuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative lokuksemme lokuksemme accusative nom. lokuksemme lokuksemme gen. lokuksemme genitive lokuksemme lokustemme lokuksiemme partitive lokustamme lokuksiamme inessive lokuksessamme lokuksissamme elative lokuksestamme lokuksistamme illative lokukseemme lokuksiimme adessive lokuksellamme lokuksillamme ablative lokukseltamme lokuksiltamme allative lokuksellemme lokuksillemme essive lokuksenamme lokuksinamme translative lokukseksemme lokuksiksemme abessive lokuksettamme lokuksittamme instructive — — comitative — lokuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative lokuksenne lokuksenne accusative nom. lokuksenne lokuksenne gen. lokuksenne genitive lokuksenne lokustenne lokuksienne partitive lokustanne lokuksianne inessive lokuksessanne lokuksissanne elative lokuksestanne lokuksistanne illative lokukseenne lokuksiinne adessive lokuksellanne lokuksillanne ablative lokukseltanne lokuksiltanne allative lokuksellenne lokuksillenne essive lokuksenanne lokuksinanne translative lokukseksenne lokuksiksenne abessive lokuksettanne lokuksittanne instructive — — comitative — lokuksinenne third-person possessor singular plural nominative lokuksensa lokuksensa accusative nom. lokuksensa lokuksensa gen. lokuksensa genitive lokuksensa lokustensa lokuksiensa partitive lokustaan lokustansa lokuksiaan lokuksiansa inessive lokuksessaan lokuksessansa lokuksissaan lokuksissansa elative lokuksestaan lokuksestansa lokuksistaan lokuksistansa illative lokukseensa lokuksiinsa adessive lokuksellaan lokuksellansa lokuksillaan lokuksillansa ablative lokukseltaan lokukseltansa lokuksiltaan lokuksiltansa allative lokukselleen lokuksellensa lokuksilleen lokuksillensa essive lokuksenaan lokuksenansa lokuksinaan lokuksinansa translative lokuksekseen lokukseksensa lokuksikseen lokuksiksensa abessive lokuksettaan lokuksettansa lokuksittaan lokuksittansa instructive — — comitative — lokuksineen lokuksinensa

Indonesian

Etymology

Learned borrowing from Latin locus (“a place”). Doublet of lokasi.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈlokʊs]
• Hyphenation: lo‧kus

Noun

lokus (plural)

1. locus:
   1. (biology) a fixed position on a chromosome that may be occupied by one or more genes.
   2. (mathematics) the set of all points whose coordinates satisfy a given equation or condition.

Further reading

• “lokus” in Kamus Besar Bahasa Indonesia, Jakarta: Agency for Language Development and Cultivation – Ministry of Education, Culture, Research, and Technology of the Republic of Indonesia, 2016.

Latvian

Noun

lokus m

1. accusative plural of loks

Adjective

lokus

1. accusative plural masculine of loks