läkkäämisjutto

Ingrian

Etymology

From läkkäämis- (“speaking”) +‎ jutto (“tale”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlækæːmisˌjutːo/, [ˈlʲækːæmiz̠ˌjutːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlækæːmisˌjutːo/, [ˈlækˑæːmiʒˌjutːo̞]
• Rhymes: -utːo
• Hyphenation: läk‧kää‧mis‧jut‧to

Noun

läkkäämisjutto

1. speaking, oral production
   • 1937, N. Iljin, Iƶoran Keelen Programma Alkușkoulua vart‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Tämä programma antaa sen määrän sistematiceskoita tiitoja omassa keelessä, kummat antaisivat alkușkoulun oppilapsille vozmoƶnostin kovast painaa meelee selvän lukemisen, kirjutoksen ja läkkäämisjuton tottumukset.

     This curriculum gives to its degree systematic knowledge in our own language, which gives the primary school students the possibility to memorise well the habits of quick reading, writing and speaking.

Declension

Declension of läkkäämisjutto (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	läkkäämisjutto	läkkäämisjutot
genitive	läkkäämisjuton	läkkäämisjuttoin, läkkäämisjuttoloin
partitive	läkkäämisjuttoa	läkkäämisjuttoja, läkkäämisjuttoloja
illative	läkkäämisjuttoo	läkkäämisjuttoi, läkkäämisjuttoloihe
inessive	läkkäämisjutos	läkkäämisjutois, läkkäämisjuttolois
elative	läkkäämisjutost	läkkäämisjutoist, läkkäämisjuttoloist
allative	läkkäämisjutolle	läkkäämisjutoille, läkkäämisjuttoloille
adessive	läkkäämisjutol	läkkäämisjutoil, läkkäämisjuttoloil
ablative	läkkäämisjutolt	läkkäämisjutoilt, läkkäämisjuttoloilt
translative	läkkäämisjutoks	läkkäämisjutoiks, läkkäämisjuttoloiks
essive	läkkäämisjuttonna, läkkäämisjuttoon	läkkäämisjuttoinna, läkkäämisjuttoloinna, läkkäämisjuttoin, läkkäämisjuttoloin
exessive1)	läkkäämisjuttont	läkkäämisjuttoint, läkkäämisjuttoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.