kvalifikaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see English qualification), ultimately from Medieval Latin quālificātiō.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkʋɑlifikɑːtio/, [ˈkʋɑ̝lifiˌkɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Hyphenation^(key): kva‧li‧fi‧kaa‧tio

Noun

kvalifikaatio

1. qualification (ability or attribute aiding one's chances of qualifying)

   Mitkä ovat kvalifikaatiosi tähän työhön?

   What are your qualifications for this job?

Declension

Inflection of kvalifikaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		kvalifikaatio	kvalifikaatiot
genitive		kvalifikaation	kvalifikaatioiden kvalifikaatioitten
partitive		kvalifikaatiota	kvalifikaatioita
illative		kvalifikaatioon	kvalifikaatioihin
		singular	plural
nominative		kvalifikaatio	kvalifikaatiot
accusative	nom.	kvalifikaatio	kvalifikaatiot
	gen.	kvalifikaation
genitive		kvalifikaation	kvalifikaatioiden kvalifikaatioitten
partitive		kvalifikaatiota	kvalifikaatioita
inessive		kvalifikaatiossa	kvalifikaatioissa
elative		kvalifikaatiosta	kvalifikaatioista
illative		kvalifikaatioon	kvalifikaatioihin
adessive		kvalifikaatiolla	kvalifikaatioilla
ablative		kvalifikaatiolta	kvalifikaatioilta
allative		kvalifikaatiolle	kvalifikaatioille
essive		kvalifikaationa	kvalifikaatioina
translative		kvalifikaatioksi	kvalifikaatioiksi
abessive		kvalifikaatiotta	kvalifikaatioitta
instructive		—	kvalifikaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kvalifikaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kvalifikaationi kvalifikaationi accusative nom. kvalifikaationi kvalifikaationi gen. kvalifikaationi genitive kvalifikaationi kvalifikaatioideni kvalifikaatioitteni partitive kvalifikaatiotani kvalifikaatioitani inessive kvalifikaatiossani kvalifikaatioissani elative kvalifikaatiostani kvalifikaatioistani illative kvalifikaatiooni kvalifikaatioihini adessive kvalifikaatiollani kvalifikaatioillani ablative kvalifikaatioltani kvalifikaatioiltani allative kvalifikaatiolleni kvalifikaatioilleni essive kvalifikaationani kvalifikaatioinani translative kvalifikaatiokseni kvalifikaatioikseni abessive kvalifikaatiottani kvalifikaatioittani instructive — — comitative — kvalifikaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative kvalifikaatiosi kvalifikaatiosi accusative nom. kvalifikaatiosi kvalifikaatiosi gen. kvalifikaatiosi genitive kvalifikaatiosi kvalifikaatioidesi kvalifikaatioittesi partitive kvalifikaatiotasi kvalifikaatioitasi inessive kvalifikaatiossasi kvalifikaatioissasi elative kvalifikaatiostasi kvalifikaatioistasi illative kvalifikaatioosi kvalifikaatioihisi adessive kvalifikaatiollasi kvalifikaatioillasi ablative kvalifikaatioltasi kvalifikaatioiltasi allative kvalifikaatiollesi kvalifikaatioillesi essive kvalifikaationasi kvalifikaatioinasi translative kvalifikaatioksesi kvalifikaatioiksesi abessive kvalifikaatiottasi kvalifikaatioittasi instructive — — comitative — kvalifikaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative kvalifikaatiomme kvalifikaatiomme accusative nom. kvalifikaatiomme kvalifikaatiomme gen. kvalifikaatiomme genitive kvalifikaatiomme kvalifikaatioidemme kvalifikaatioittemme partitive kvalifikaatiotamme kvalifikaatioitamme inessive kvalifikaatiossamme kvalifikaatioissamme elative kvalifikaatiostamme kvalifikaatioistamme illative kvalifikaatioomme kvalifikaatioihimme adessive kvalifikaatiollamme kvalifikaatioillamme ablative kvalifikaatioltamme kvalifikaatioiltamme allative kvalifikaatiollemme kvalifikaatioillemme essive kvalifikaationamme kvalifikaatioinamme translative kvalifikaatioksemme kvalifikaatioiksemme abessive kvalifikaatiottamme kvalifikaatioittamme instructive — — comitative — kvalifikaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative kvalifikaationne kvalifikaationne accusative nom. kvalifikaationne kvalifikaationne gen. kvalifikaationne genitive kvalifikaationne kvalifikaatioidenne kvalifikaatioittenne partitive kvalifikaatiotanne kvalifikaatioitanne inessive kvalifikaatiossanne kvalifikaatioissanne elative kvalifikaatiostanne kvalifikaatioistanne illative kvalifikaatioonne kvalifikaatioihinne adessive kvalifikaatiollanne kvalifikaatioillanne ablative kvalifikaatioltanne kvalifikaatioiltanne allative kvalifikaatiollenne kvalifikaatioillenne essive kvalifikaationanne kvalifikaatioinanne translative kvalifikaatioksenne kvalifikaatioiksenne abessive kvalifikaatiottanne kvalifikaatioittanne instructive — — comitative — kvalifikaatioinenne third-person possessor singular plural nominative kvalifikaationsa kvalifikaationsa accusative nom. kvalifikaationsa kvalifikaationsa gen. kvalifikaationsa genitive kvalifikaationsa kvalifikaatioidensa kvalifikaatioittensa partitive kvalifikaatiotaan kvalifikaatiotansa kvalifikaatioitaan kvalifikaatioitansa inessive kvalifikaatiossaan kvalifikaatiossansa kvalifikaatioissaan kvalifikaatioissansa elative kvalifikaatiostaan kvalifikaatiostansa kvalifikaatioistaan kvalifikaatioistansa illative kvalifikaatioonsa kvalifikaatioihinsa adessive kvalifikaatiollaan kvalifikaatiollansa kvalifikaatioillaan kvalifikaatioillansa ablative kvalifikaatioltaan kvalifikaatioltansa kvalifikaatioiltaan kvalifikaatioiltansa allative kvalifikaatiolleen kvalifikaatiollensa kvalifikaatioilleen kvalifikaatioillensa essive kvalifikaationaan kvalifikaationansa kvalifikaatioinaan kvalifikaatioinansa translative kvalifikaatiokseen kvalifikaatioksensa kvalifikaatioikseen kvalifikaatioiksensa abessive kvalifikaatiottaan kvalifikaatiottansa kvalifikaatioittaan kvalifikaatioittansa instructive — — comitative — kvalifikaatioineen kvalifikaatioinensa

Related terms

• kvalifiointi

Further reading

• “kvalifikaatio”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02