Jump to content

kuulustelu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kuulustella +‎ -u. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuːlustelu/, [ˈkuːlus̠ˌte̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): kuu‧lus‧te‧lu

Noun

[edit]

kuulustelu

  1. interrogation

Declension

[edit]
Inflection of kuulustelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kuulustelu kuulustelut
genitive kuulustelun kuulustelujen
kuulusteluiden
kuulusteluitten
partitive kuulustelua kuulusteluja
kuulusteluita
illative kuulusteluun kuulusteluihin
singular plural
nominative kuulustelu kuulustelut
accusative nom. kuulustelu kuulustelut
gen. kuulustelun
genitive kuulustelun kuulustelujen
kuulusteluiden
kuulusteluitten
partitive kuulustelua kuulusteluja
kuulusteluita
inessive kuulustelussa kuulusteluissa
elative kuulustelusta kuulusteluista
illative kuulusteluun kuulusteluihin
adessive kuulustelulla kuulusteluilla
ablative kuulustelulta kuulusteluilta
allative kuulustelulle kuulusteluille
essive kuulusteluna kuulusteluina
translative kuulusteluksi kuulusteluiksi
abessive kuulustelutta kuulusteluitta
instructive kuulusteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuulustelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]